Kokemuksiani kierrätyksestä
—
Teksti: Annukka Honkanen
Kuvitus: Irene Vapalahti
Olen ollut yli vuoden verran työtoiminnassa eräällä kirpputorilla. Lajittelen ja hinnoittelen siellä tuotteita, siivoan ja tarvittaessa palvelen asiakkaita kassalla. Välillä asiakkaat tuovat kirpputorille hyvin huonokuntoisia ja rikkinäisiä tuotteita, kuten vaatteita, jotka on pakko joko heittää tekstiilijätteeseen tai selluloosajakeeseen. Välillä sorrun tähän kirpputoreille vaatteita viedessäni itsekin. Yleensä kuitenkin pyrin siihen, että sinne tuomani tuotteet olisivat ehjiä ja hyväkuntoisia.
En itse ole kovin hyvä kierrättäjä, vaikka työskentelenkin kirpputorilla. Ostan paljon turhia vaatteita ja käsityötarvikkeita, joita en tule käyttäneeksi, varsinkin kirpputoreilta. Kotini suorastaan pursuaa esimerkiksi ylimääräisiä lankoja sekä käyttämättömiä farkkuja ja kenkiä, jotka joudun joka tapauksessa antamaan tai myymään eteenpäin. Minun pitäisikin malttaa olla tekemättä heräteostoksia nyt kun olen muuttanut suuren kaksion sijaan yksiöön. Se on helpommin sanottu kuin tehty.
Lisäksi tyhjät muuttolaatikkoni lojuivat alakerran häkkivarastossani vuoden verran ennen kuin heitin ne pahviroskikseen. Ajattelin nimittäin, että voisin tarvita joskus laatikoitani tai varastossani pyörineitä irrallisia piano-, kitara- ja kuoronuotteja. En kuitenkaan tullut soittaneeksi noista nuoteista mitään kosketinsoittimellani yli vuoteen, koska minulla on kotini kaapeissa niin paljon kokonaisia nuotti- ja laulukirjoja. Ö-mappiin menivät.
Yhdestä asiasta sentään voin olla ylpeä omassa kierrätyksessäni, eli siitä että lajittelen roskat. Banaaninkuoret ja muut eläin- ja kasvisperäiset tuotteet menevät kodissani biojätteeseen, maito- ja jogurttipurkit nestekartonkiin sekä säilykepurkit metallinkeräykseen.
Kaiken kaikkiaan myönnän, että minulla olisi kierrätysasioissa parantamisen varaa, mutta voin vaikuttaa niihin hyvin paljon korjaamalla omaa toimintaani tiedostaessani, mikä on niin sanotusti pielessä. Ja loppujen lopuksi villoille allergisena muiden kuin villalankojen hamstraushan on minulle sallittua.
Uusimmat Valoa!-lehden jutut
- Avustukset laskevat jatkossakin
Stean avustukset laskevat vielä tulevinakin vuosina. - Tarina pienistä, paroista ja poloisista puissaan, suuremman alla asuen ja tietä sen kyntämää protestoiden
Tarina pienistä poloisista - Sanat(on) -taidenäyttely – haastattelussa taiteilija Kirsi Härkönen
Taiteilija Kirsi Härköstä haastateltiin Sanat(on) -taidenäyttelyssä. - Tehkää sellainen, mihin uskotte
”Onhan se nyt hemmetin kova juttu” – 10-vuotiaan mediakollektiivin historiaan mahtuu niin levyjä, illallisia kuin livelähetyksiäkin - Matalan kynnyksen mediatoiminta vahvistaa toimijuutta useilla elämän osa-alueilla
Matalan kynnyksen mediatoiminta – tätä lisää! - Kaupunkikuvia
Mika Luukkosen valokuvia kaupunkiympäristöissä - Museo on pop!
Populaarimusiikkia löytää myös museoista. - Runoutta on kaikille – kaikki on runoutta
Runoja voi hyvin kirjoittaa aiheesta kuin aiheesta ja juuri sillä tyylillä, mikä tuntuu omimmalta. - Taiteen moninaisuuden äärellä
ITE-taiteella viitataan koulutusta vailla olevien, itseoppineiden taiteilijoiden Suomessa tehtyyn, arjen ympäristössä syntyvään taiteeseen. ITE-taide muodostuu sanoista “itse tehty elämä”. - Taide, tie tunteisiin
Taide on pohjimmiltaan aistien kautta välittyvää informaatiota, jonka tehtävänä on viihdyttää tai kauhistuttaa, mutta myös herättää tunteita ja oivalluksia. - Minimakramee-seinäkoriste
Minimakramee-seinäkoriste (salmiakkikuvio rei`illä) - Onko sillä niin väliä?
Sairauteni takia on tullut kokeiltua paljon eri harrastuksia, kun niiden aika on tullut.