Aleksis Kiven aika Lapinlahdessa

Kirjoitukset, Media, Valoa! -lehti

Aleksis Kiven aika Lapinlahdessa

Teksti: Anna Petrosowo
Kuvat: Daniel Hiemann

Kuka? Aleksis Kivi, suomalainen kirjailija 
Syntynyt: 10.10.1834 Nurmijärvi 
Kuollut: 31.12.1872 
Lapinlahden sairaalan potilas: 06/1871 – 02/1872

Tunnetuimmat teokset: Seitsemän veljestä, Nummisuutarit 
Tunnetuimmat runot: Onnelliset, Keinu, Metsämiehen laulu, Oravan laulu, Sydämeni laulu 

Aleksis Stenvall kirjoitti etunimensä muodossa Alexis ja esiintyi läpi elämänsä Stenvallina. Kivi oli lähinnä kirjailijanimi. Hänen äidinkielensä oli suomi, mutta ruotsin kielen taidon hän hankki muutettuaan Helsinkiin kouluun 12-vuotiaana. Tämä oli edellytys ylioppilaaksi tulemiselle. Varojen puutteen vuoksi Kivi joutui keskeyttämään säännöllisen koulunkäynnin kolmannelta luokalta 1852. Hän kuitenkin jatkoi lukujaan yksityisesti ja pääsi ylioppilaaksi 23-vuotiaana.

Syksyllä 1857 hän päätti ruveta suomenkieliseksi kirjailijaksi ja luopui pappishaaveista, joiden hänen äitinsä oli toivonut toteutuvan. Kivi muutti Siuntioon yliopisto-opintojensa jälkeen. Hän löysi parikymmentä vuotta vanhemman hyväntekijän Charlotta Lönnqvistin, joka antoi Kiven asua täysihoidossa käytännöllisesti katsottuna vailla korvausta. Kivellä oli myös muita tukijoita kuten Fredrik Cygnaeus, jolle hän suoritti ylioppilastutkinnon. Lisäksi hän sai taloudellista tukea Julius Krohnilta.

Aleksis Kiven patsas Helsingin Rautatientorilla

Elämänsä viimeisinä vuosina Kivi kärsi unettomuudesta ja pahenevasta alkoholismista. Ainainen rahapula, velat, maaseudulla asuminen ja kirjojen heikko menekki masensivat. Lisäksi hän sairasti lavantaudin useaan otteeseen. Keväästä 1870 alkaen hänen kunnossaan tapahtui selvä käänne huonompaan suuntaan. Kivellä oli kovia päänsärkyjä ja sydänoireita, pahoinvointikohtauksia ja lämmönsäätelyn häiriöitä.

Seitsemän veljestä julkaistiin ensin Novelli-kirjaston vihkosina. Helsingin yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden professori August Ahlqvist kritisoi Kiven teosta Finlands Almänna Tidning -lehdessä niin voimakkaasti, että kustantaja keskeytti vihkojen myynnin. Ahlqvist kirjoitti murskaavan kritiikin johon useat lukijat yhtyivät, kenenkään puolustamatta Kiveä. 

Teos on häpeäpilkku Suomen kirjallisuudessa ja rahvaan ilkeää häpäisyä.

August Ahlqvist

Ahlqvist kirjoittaa:köyhä, lapsellinen ja naurettava”, se saa “lukijan inhoten viskaavan kirjan luotaan”, ”teos on häpeäpilkku Suomen kirjallisuudessa ja rahvaan ilkeää häpäisyä”. Kritiikin vuoksi Kivi joutui vuoteen omaksi useaksi päiväksi ja ainoa lääke ankaraan masennukseen oli alkoholi.

Keväällä 1871 Kivi toimitettiin Helsingin Uuteen Klinikkaan, koska hän sai ohimeneviä mielenhäiriökohtauksia. 1.6.1871 hänet lähetettiin edelleen Lapinlahden mielisairaalaan, jossa hänen tilansa diagnosoitiin krooniseksi melankoliaksi, jonka ajateltiin johtuvan verenvähyydestä, juoppoudesta ja loukatusta kirjailijan kunniasta. Hoitona käytettiin kiniini-, ulostus- ja yskänlääkettä sekä morfiinia.

Aleksis Kiven asuttama huone Lapinlahden sairaalassa keväällä 2019.

Lapinlahden sairaalan ylilääkäri Thiodolf Saelan on kirjoittanut muistikirjaansa:

Stenvall oli viime keväänä (toukokuu 1871) ollut kaupungilla ja juonut tovereidensa kanssa muutamia päiviä peräkkäin. Sai silloin alun juoppohulluuteen, joka kuitenkin meni ohi lievin harha-aistimuksin, Ahlqvistin kritiikki oli sattunut Kiveen kovasti. Oli maannut vuoteessa.

Thiodolf Saelan Kivestä
2.6.1871: 

“Iltapäivällä hyvin levoton. Tahtoo mennä poliisikammarille missä veljensä pitäisi olla.” 

3.6.1871: 

“Nukkunut levottomasti, vaikka saanut 20 tippaa morfiinia.”

Thiodolf Saelan

15.8.1871: 

”Stenvall huutaa ja valittelee oikein kiivaasti. Sanoo, että häneltä on viety Gibbonin historia ja myyty se. On kastellut sänkynsä parin viikon ajan. Morfiiniannos ½ grammaa.”

Thiodolf Saelan

3.11.1871

”Ei ole vastannut kysymyksiin, sanoo vain: ’concordia satan’ kovalla äänellä.”

Thiodolf Saelan

19.11.1871: 

”Vastaa vain kyllä- ja ei-sanoilla. Muutoin vain ’concordia’ tai ’concordia satan’ kaikkeen.”

Thiodolf Saelan

Saelan on kirjoittanut muistikirjaansa myös seuraavaa: 

”Aina hermostunut, itserakas, ei siedä kritiikkiä, sydän rasittuu pienimmästäkin ponnistuksesta, kuumotusta käsivarsissa; ollut 2-3 kertaa tyfus (lavantauti) muutamia vuosia sitten, viimeksi 3-4 vuotta sitten; viime syksynä valitteli päänsärkyä, viime kesänä nukkui huonosti, oli kuumotusta päässä ja ruumiissa, valeli itseään kylmällä vedellä.”

”Ollut aina laiha, mutta luonteeltaan vilkas. Koko talven hän on, sen jälkeen kun päänsärky lakkasi, kärsinyt vilunväristyksiä, kuumotusta, joka oli joka toinen päivä pahempaa, sai kiniiniä, arveli sydänseudun tulleen paremmaksi, tuli ärtyisäksi. Vatsa koko talven kova. Ahlqvistin kritiikki oli kovasti koskenut häneen, oli maannut sängyssä. Oli talvella 3 kertaa, kävelyretken jälkeen, kun tuli kotiin, tullut aivan valkoiseksi kasvoiltaan ja luultiin hänen pyörtyvän; oli usein päänsärkykohtauksia.”

Thiodolf Saelan

Kiveä hoiti myös vesilääkäri Friedrich Evert, joka hoiti vedellä ja dieetillä kaikkea aina isorokkoa myöten. 

Kivi ei pystynyt pitämään yhteyksiä ulkomaailmaan ollessaan Lapinlahdessa. Lapinlahden sairaalassa Kivi oli helmikuun 29. päivään 1872 asti. Seuraavana päivänä hänet luovutettiin Alpertti-veljelle Tuusulan Syvälahteen vietäväksi. Hän sai siirtomerkinnän “Obotad”, joka tarkoittaa, ettei potilaan tila ollut tullut paremmaksi sairaalassa.

Kivi kuoli 31.12.1872 Tuusulassa 38-vuotiaana. Hänen todellisesta sairaudestaan ei ole varmaa tietoa. Myöhemmin on arvuuteltu, että hänen oireensa viittaisivat johonkin elimelliseen aivosairauteen, borrelia-bakteerin aiheuttamaan aivotulehdukseen tai Alzheimerin tautiin. Aleksis Kiven hauta on Tuusulan kirkon hautausmaalla.

Teksti: Anna Petrosowo
Kuvat: Daniel Hiemann