Hyppää sisältöön

Artun leffanurkka – New Order

Kirjoitukset, Media, Valoa! -lehti

Artun leffanurkka -palstan logo. Kuvassa klaffitaulu, jossa elokuvan tiedot (New OPrder, 2020, 1h 28min, K-16)

Teksti: Arttu Holm

Kuva: Daniil Popov

New Order – Nuevo Orden (Meksiko 2020)

Ohjaus / tuotanto: Michel Franco 

Kesto: 1h 28min 

Ikäraja: K-16 

Rooleissa: Naian Gonzalez Norvind, Diego Boneta, Mónica Del Carmen, Fernando Cuautle, Dario Yasbek, Eligio Melendez, Patricia Bernal ja Lisa Owen.  

Oli kylmä marraskuinen ilta Helsingissä ja minulla oli aikaa käydä elokuvissa. Ellen väärin muista, silloin oli viikonloppu ja näytökset Finnkinossa tyypillisesti kalliimpia. Ajattelin, että katsotaan nyt varmuuden vuoksi paljonko niin monen entuudestaan kehuma suomalais-somalialainen yhteistuotanto Guled & Nasra olisi kustantanut? Valitettavasti liikaa. Silti minun olisi katsottava jokin leffa, sillä minun oli määrä toimittaa Valoa!-lehden ”Artun leffanurkkaan” perinteinen elokuva-arvosteluni.

Valitettavasti olin kuitenkin hetkellisessä taloudellisessa ei-niin-ihanassa tilanteessa, joten en voinut maksaa täyttä viikonloppuhintaa, eikä Guled & Nasra pyörinyt oikeanlaiseen kellonaikaan missään Helsingin korttelikinoistakaan…  

Mikä siis neuvoksi? Noh. Selasin vielä Finnkinon sivuja ja vastaan tuli jo aiemmin syksyllä julkaistu meksikolainen lähitulevaisuuteen sijoittuva yhteiskuntadystopia New Order. Olin aivan varma, että näytös olisi sama yhtä kallis viikonloppuhintainen teos, kuin muutkin silloin pyörineet. Mutta kävipä niin, että ei ollutkaan… Näet Finnkinolla on omat tapansa hinnoitella elokuviaan ja tuo yksi päivän klo 23:45 yönäytös kustantaisi minulle ”vain” n. 11,00 € joten päätin valita sen.  

Nyt itse elokuvasta. En mielelläni spoilaa elokuvasta hirveän paljoa, mutta kerron idean ja pari perusjuttua sekä miten itse koin elokuvan ruusuineen sekä parine risuineen.  

On myös sanottava, että elokuva oli myös kohtuullisen poliittinen teos Meksikosta ja poliittisuudella tarkoitan Meksikon tulehtunutta sisäpoliittista nykytilaa, mutta tämän arvostelun ei ole tarkoitus kertoa mikä minun mielestäni on oikein ja väärin, eikä ottaa muutoinkaan kantaa politiikkaan, vaan kertoa elokuvan perusidea ja arvioida sitä puolueettomasti. 

No niin.  

Synkkä kuva lehtipuiden reunustamasta puistobulevardista. Taivaalla savupatsaita, kuvan taka-alalla puistossa korkea ka pea patsas, etualalla morsiuskimppu.
Daniil Popov: New Order

New Order on vuonna 2020 tehty meksikolainen lähitulevaisuuteen sijoittuva yhteiskuntadystopia Meksikon sisäisestä aseellisesta konfliktista ja siitä seuraavasta hallinnon ja armeijan suorittamasta äärihallinnosta ja kansalaisten mielettömästä polkemisesta sekä poliittisesta kieroilusta kaiken keskellä.  

Elokuva alkaa Meksikon poliittisen kerman yhden mahtimiehen tyttären Mariannen ja tämän sulhasen häistä tarkasti vartioidussa hienostohuvilassa hyvämaineisella rikkaiden ja vaikutusvaltaisten ihmisten alueella. Kamera seuraa sulhasparia, heidän omaisiaan, muita häävieraita ja palvelushenkilökuntaa yksitellen ja pienissä porukoissa pitkin häiden iloista, mutta toisaalta hyvin varautunuttakin tunnelmaa… Häistä olisi häivyttävä heti, jos tilanne kärjistyisi? Onhan maa lähes sisällissodan partaalla Meksikon alati kasvaneiden luokkaerojen, korruption ja yleisen turvattomuuden vuoksi.  

Häät sujuvat kohtuullisen hyvin, kunnes perheen pään vaimo ja morsiamen äiti avaa vesihanan ja sieltä tulee muutaman sekunnin vihreää vettä. Orastavan kansannousun tunnusväriä. Vihreys vedessä saa äidin huolestuneisuuden valtaan. Ovatko juhlat vieraineen uhattuna? Mitä on tapahtumassa? Äiti yrittää selvittää tilannetta ja kysyä mieheltään, mitä tehdä. Mies uskoo, että vaimo on vain niin stressaantunut, että kuvittelee veden vihreäksi jne.  

Häät jatkuvat ja näin poispäin, kunnes perheen entinen, yli kymmenen vuotta palveluksessa ollut talonmies tulee pyytämään apua sillä hänen vaimonsa on kovin sairas ja hänet täytyy leikata pikimmiten. Äiti antaa miehelle hieman muttei tarpeeksi rahaa operaatioon. Mies ei voi mennä muuallekaan kiireellisen tilanteensa takia. Rahat leikkaukseen pitää tulla nyt!  

Perhe kuitenkin hylkää miehen oman onnensa nojaan, mikä saa oikeudentuntoisen Mariannen tolaltaan ja tämä päättää lähteä yhden palvelusväen miehen kanssa etsimään talonmiestä, maksaakseen vaimon leikkauskulut. Häissä ihmetellään mihin morsian on hävinnyt ja siinä samassa huvilan muurin yli kiipeää miehiä vihreän maalin ja viranomaisten kanssa taistelusta jääneiden ruhjeiden peitossa. Kuluu vain hetki, kun miehet avaavat tulen ja talon palvelusväki kääntyy isäntäväkeään vastaan, vieraat sekä isäntäväki ryöstetään ja suurimmilta osin teloitetaan. Samaan aikaan kaupungin kaduilla alkaa helvetinmoinen rähinä ja maa muuttuu kuin sotatantereeksi. Marianne pelastuu. 

Seuraavana aamuna tulee armeija ja ”pelastaa” Mariannen palvelusväen miehen luota ja kuljettavat tämän, niin kuin hyvin monet muutkin alueen rikkaat nuoret, jonkinlaiseen vankilakeskukseen ja kirjaavat kaikki ylös. Mariannen korut sun muut ryöstetään ja hänet teljetään muiden kanssa vankityrmään häkkikaltereiden taakse. Tästä alkaa näiden nuorten helvetti. Kyseisen yksikön sotilaat näet ovat korruptoituneita ja aikovat kiristää omaisilta suuria summia rahaa nuoriaan vastaan tai muuten: kaput!  

Hääiskusta selviää joitain yksittäisiä ihmisiä, muun muassa isäntäväestä talon pää eli Mariannen isä sekä sulhanen ja veli. Koska isällä on merkittävää yhteiskunnallista valtaa, saa hän perheineen maan jo valmiiksi pahasta tilanteesta johtuen hyvin kiireisen korkea-arvoisen kenraalin ryhmineen selvittämään, missä tytärtä pidetään. Tulevat kuukaudet näyttävät kuinka Mariannea kohtalotovereineen kidutetaan, raiskataan ja yleensäkin kohdellaan kaltoin ja samaan aikaan vaaditaan aina vain enemmän ja enemmän omaisilta. Ulkomaailmassa sen sijaan määräävät hyvin autoritääriset sotilashallintoa mukailevat lait, joissa yksittäinen kansalainen, pieni ihminen, merkkaa tismalleen niin paljon kuin hänestä on jotain hyötyä kenellekään korkea-arvoisemmalle ja/tai koneistolle.  

Yhteiskunnallisia perusoikeuksia kansalainen saa sen mukaan, kuinka paljon hän niin sanotusti tuottaa tai käy muuten hallinnon silmään. Kaikki voidaan ottaa pois ja ihminen perheineen ja läheisineen voidaan teurastaa käytännössä sormia napsauttamalla, milloin mistäkin syystä… Tätä käytäntöä noudatetaan jakamalla kansalaisille uuden työluvan yhteydessä älypuhelintunnus, johon on kirjattu työsuoritteet ja niistä kertyneet oikeudet. Myös yleistä juomaveden jakelua säädellään samalla periaatteella ja hallinto järjestää aika-ajon suuria televisioituja pettureina pitämiensä (milloin mistäkin syystä ja milläkin motiiveilla) kansalaistensa julkisia teloitusnäytöksiä. Samaan aikaan kansan viha päättäjiään ja kermajoukkoaan kohtaan syvenee ja kuumenee koko ajan lisää. Lopulta Marianne saadaan kuin saadaankin pelastettua, mutta ei aivan niin kuin voisi olettaa…  

Elokuva on todella tyly ja huumoriosuudet jätetty vähemmälle.  

Itselleni New Order toimi oikein hyvin. Elokuva oli äärimmäisen tyly, raaka ja inhorealistisen väkivaltainen. Voisi tuntua, että elokuva mässäilee paljon mutten usko, että sen aihetta voisi/kannattaisi näyttää mitenkään erityisten puudelilasien läpi. Sota on helvettiä ja erityisen helvetillistä niille pienille ihmisille, siviileille, jotka joutuvat elämään elämäänsä ja arkeaan sen tuoman turvattomuuden, epätietoisuuden ja alati leijuvan oman ja läheisten kuoleman pelon tahdissa.  

Elokuvaa en myöskään luonnehtisi erityisen poliittisesti korrektiksi kokonaisuudeksi nihilistisyytensä ja inhottavuutensa takia. Toisaalta pidän siitä, että elokuvan tekijät ovat halunneet näyttää konfliktialueen yhteiskunnan julmuuden niin kuin se usein on, eivätkä lähde turhaan kainostelemaan.  

Pidin elokuvassa myös siitä, että se ei yritä kertoa mitään poliittisen vängätysti ladattua oikeiston ja vasemmiston, hyvyyden ja pahuuden, kansan ja hallinnon sankarillista ritarioopperaa, vaan näyttää häpeilemättä pahuutta ja hyvyyttä kaikissa yhteiskuntaluokissa, joita elokuvassa esiintyy. Elokuva tuo hyvin esiin läpimädän ja korruptoituneen hallinnon ja sen valvoman yhteiskunnan patoumat toisiinsa ja jännittyneen kitkan toistensa välillä. 

Totta kai tietenkin rikkaat ja valtaapitävät saavat hieman enemmän lokaa niskaansa, sillä määrääväthän he pitkälti tahdin maassa ja käyttävät asemaansa häpeilemättä hyväkseen ja konfliktitilanteen myötä ja sen varjolla vielä huomattavasti ronskimmin ottein. Elokuvassa näkee muutenkin, että vain vahvin, rikkain ja kameleonttimaisin tallaaja menestyy ja selviää.  

On myös mielestäni erittäin hieno asia, että elokuvan tekijät eivät käytännössä ole halunneet kertoa elokuvaa taisteluiden sekä taistelijoidensa näkökulmista. Tarina kerrotaan tavallisten kansalaisten ja heidän uuden muuttuneen elämänsä sekä osittain myös rikkaiden, ei kuitenkaan sotilaskomentajien, vaan perusvirkamiesten ja heidän läheistensä näkökulmista.

Oli myös hienoa, etteivät New Orderia ole tehneet amerikkalaiset, vaan itsekin meksikolaiset elokuvantekijät, joilla itsellään on varmasti ollut paras tatsi tehdä tällainen elokuva. Vitsailin mielessäni, mitä New Order olisi luultavimmin ollut amerikkalaisten elokuvantekijöiden käsissä: Se kertoisi CIA- sankariagentti Mark Wahlbergin patrioottisen ylimielisestä seikkailusta läpi kaiken maailman hiekkaisten hökkelikylien, countrymusiikin siivittämän pömpötyksen tahtiin, ja lopulta päättyisi suureen kalliiseen lopputaisteluun ja sankarin prätkäajoon auringonlaskuun… Onneksi New Order ei kuitenkaan ollut sellainen elokuva, vaan se pyrki oikeasti antamaan maailmalle jotain todellista ja vakavasti otettavaa, ilman turhaa huumorijuoksua ja lässyn lässyn läätä. Se oli juuri niin raaka ja surullisen vakava kuin halusikin olla.  

Jos jotain noottia elokuvasta nyt kuitenkin annan, niin vaikka sanoinkin poliittisen korrektiuden puutteen ja raakuuksien näyttämisen olleen hyvä asia, oli elokuvassa kuitenkin ehkä yksi kohtaus, jonka olisin ehkä näyttänyt/kertonut muilla keinoin. Tuo kohtaus on morsiamen vankiajalta, hänen joutuessaan todistamaan yhden kohtalotoverinsa kidutusta. 

Toinen nootti ei tule niinkään suoraan elokuvalle itselleen, vaan elokuvalevityksen ikärajoista päättäville tahoille. Mielestäni elokuvan Suomen K-16 -ikäraja on aivan liian alhainen, elokuva olisi suoraan voitu pistää K-18 -mottiin. K-18 tuskin olisi taloudellisestikaan ongelma, sillä New Orderin kaltaisia elokuvia harvemmin katsoo Suomessa useita tuhansia ihmisiä, vaan ne yleensäkin jäävät pienen piirin ja muutaman muun nähtäviksi teatterilevityksillään.  

Kaikesta huolimatta New Order oli mielestäni erittäin onnistunut yhteiskunta dystopiakertomus ja visuaalisesti sopivan tyylikäs ja aiheensa näkökulmasta tyly.  

Annan New Orderille 4,9/5 tähteä.  

mies piirretyssä kuvassa
Teksti: Arttu Holm