—
Teksti: Satu Koistinen
Kuvat: Enni Mustonen, Arttu Holm
Piirrokset toimittajista: Sonja From
Levähdyspaikka tarjoaa apua asunnottomille ja päihdekäyttäjille
Kontulan ostarilla käy kuhina. Alakouluikäiset laahustavat sukset kainalossa kohti bussipysäkkiä, äiti suuntaa rattaissa istuvan pienokaisen kanssa ruokaostoksille, vanhempi pariskunta käppäilee terveysaseman suuntaan. Metroaseman ovet käyvät tiheään tahtiin ja sen edessä kaveriporukka vaihtaa kuulumisia.
Metroaseman nurkalle kurvaa valkoinen pakettiauto. Levähdyspaikka-tarralla varustettu paku parkkeeraa rakennuksen sivulle ja kyydistä nousee hyväntuulinen porukka. Korona-ajasta johtuen kaikilla on maskit ovat kasvoilla, mutta hymy näkyy silmistä.
“Hetki vaan, niin me saadaan tämä kahvila pystyyn”, Levähdyspaikka-hankkeen vastaava hanketyöntekijä Sofia Rekis huikkaa paikallaolijoille.
Nelihenkinen tiimi purkaa pakusta kaksi kokoontaitettavaa pöytää. Pöytien päälle nostetaan termarit, joissa on höyryävän kuumaa juotavaa. Kahvilat Gateau ja Cafe Bakery Meli ovat lahjoittaneet itseleivottua leipää ja herkullisia pullia jaettavaksi. Palanpainikkeeksi tarjolla on Warrior Coffee ja RoastCo. -paahtimoiden lahjoittamaa laadukasta kahvia. Kaikki tarjottavat saadaan lahjoituksena.
“Vain parasta kadun kansalle”, hanketyöntekijä Johanna Puirava huikkaa.
Kohderyhmänä asunnottomat ja päihdekäyttäjät
Nurkan takaa ilmestyy joukko nuoria koululaisia valmiina välipalalle. He tietävät, että sokerihampaan kolotukselle saa pian helpotusta.
“Meidän asiakaskunnassamme on ihmisiä kaikenlaisista taustoista ja ikäluokista”, vastaava hanketyöntekijä Sofia Rekis kertoo ja jakaa tuoreita kanelipullia pakettiauton luona parveileville koululaisille.
Levähdyspaikka on kiertävä päiväkeskus, joka toimii pakettiautosta käsin. Tavoitteena on toimia siltana kadulta palveluihin, kohderyhmänä päihteiden käyttäjät ja asunnottomat.
“Tavoitteenamme on jakaa kadun kansalle tietoa muun muassa hätämajoituksesta, vieroitushoidosta ja auttaa asunnottomuuden parissa kamppailevia. Eniten tietoa jaamme asumiseen liittyen”, Puirava selventää.
New Yorkista Kontulaan
Levähdyspaikka-hanke on osa Helsingin vapaaseurakunnan diakoniatyön yhdistyksen ViaDia Helsinki ry:n toimintaa. Hankkeella on kolme työntekijää; Sofia Rekis, Johanna Puirava ja Sampsa Nelimarkka. Kolmen työntekijän lisäksi hankkeen mahdollistaa runsas joukko vapaaehtoisia. Tällä kertaa mukana avustamassa ovat vapaaehtoinen Jouko Osara ja työkokeilussa oleva Susanna Kekomäki. Lisäksi lukemattomat yksityishenkilöt avustavat toiminnassa esimerkiksi tuomalla lämpimiä vaatteita. Tänäänkin yksityishenkilö tuo paikalle pussillisen neulottuja vaatteita, villasukkia, kaulahuiveja ja pipoja. Niistä on pulaa kylmänä pakkaspäivänä.
Levähdyspaikka-hanke rantautui Suomeen New Yorkista Johanna Puiravan mukana, jossa Puirava työskenteli New Yorkin lähiöissä Relief bus -työn parissa. Suomeen palattuaan Puirava koki, että kotimaassa olisi tarvetta vastaavanlaiselle avulle. Toiminta alkoi pienimuotoisesti Puiravan Volvosta käsin Helsingin Rautatientorilla, josta se laajeni nykyiseen muotoonsa vuonna 2018. Levähdyspaikka tavoittaa nyt asunnottomia ja avun tarpeessa olevia kolme kertaa viikossa, kolmessa eri lokaatiossa: Kontulan ostarilla, Ala-Malmin torilla ja Sörnäisten Vaasanaukiolla.
“Paikat on valittu sen mukaan, missä kohderyhmämme oleskelee”, Puirava tarkentaa.
Apua asiakkaan ehdoilla
Iloiset koululaiset saavat maistuvaa välipalaa ja jatkavat matkaansa. Kolmen hengen kaveriporukka vilkuilee sivummalta kahvipöydän suuntaan ja lähestyy sitten varovasti. Vastaava hanketyöntekijä Rekis tarjoaa kolmikolle kahvia.
“Onks nää siis oikeesti ilmaisia”, nuorehko henkilö ihmettelee leipäpusseja.
“Mikä päivä tänään on?” yksi seurueen jäsenistä tiedustelee.
Rekis selventää kolmikolle, että tänään on maanantai, 8. helmikuuta. Päivämäärän varmistuksen lisäksi, kaveriporukka saa Levähdyspaikalta kuumaa juotavaa ja syötävää. Seurue ottaa ilolla, joskin hämmentyneenä, vastaan aineellisen avun ja jatkaa matkaansa.
Levähdyspaikalla apua tarjotaan aina asiakkaan ehdoilla. Apua ei voi tuputtaa, mikäli henkilö ei sitä itse halua saada.
“Vaikeinta työssäni on se, että näen kuinka ihmisessä olisi paljon potentiaalia, mutta he eivät itse usko itseensä. En voi tehdä päätöksiä toisten puolesta”, Puirava pohtii.
Seuraavaksi pakun suuntaan vilkuilee nuori pariskunta. Rekis toivottaa kaksikon tervetulleeksi ja tarjoaa lämmintä juotavaa. Pariskunnalla ei vaikuta olevan kiire ja he jäävät kahvipöydän viereen nauttimaan höyryävästä kahvista.
“Asutteko tällä alueella?” Rekis aloittaa keskustelun pariskunnan kanssa.
Pariskunta kertoo avoimesti kuulumisiaan. He kertovat myös, että he ovat molemmat päihdekäyttäjiä. Pari on pitänyt yhtä kuukauden ja yhdessä he suunnittelevat muuttoa pois pääkaupunkiseudulta. Haaveissa on päihteetön elämä.
“Yksi kolmasosa elämästä on mennyt päihteiden parissa ja nyt riittää”, mies toteaa päättäväisenä.
Mies kertoo olleensa pitkiäkin aikoja raittiina, mutta ajautuneen aina uudelleen päihteiden pariin. Hän kertoo olleensa kolme kertaa suljetulla osastolla ja lukuisia kertoja katkaisuhoidossa. Koti on ollut kadulla usean vuoden ajan. Pariskunta toivoo, että uusi alku uudella paikkakunnalla olisi tarvittava sykäys päihteettömään elämään.
Rekis kannustaa pariskuntaa hienosta tavoitteesta ja tiedustelee miten he aikovat toteuttaa suunnitelman.
“Meillä on asunto jo katsottuna uudesta kaupungista”, pariskunta kertoo.
Rekis kysyy, mikäli pariskunta kaipaa neuvoja tai apua muutoksen tielle. He ovat vastaanottavaisia. Rekis antaa pariskunnalle tietoa valtakunnallisista päihdeneuvontapalveluista. Pariskunta jatkaa matkaa kiitollisina saamastaan avusta ja toiveikkaana tulevaisuuden suhteen.
“Rakkauden voimalla me voitetaan tää!” nainen päättää.
Hyvästeltyään toiveikkaan pariskunnan Rekis bongaa tutut kasvot. Rekis kertoo, että seuraavaksi saapuva pariskunta on aiemminkin vieraillut Levähdyspaikalla. Tarkkasilmäinen Rekis huomaa, ettei naisella ole hanskoja kädessä ja ihmettelee kuinka tämä tarkenee kovalla pakkasella.
“On ne tuolla laukussa, mutta tuolle mä huolehdin”, nainen kommentoi ja osoittaa kumppaniaan.
Pariskunta kertoo, että he ovat olleet riidoissa, eivätkä ole erimielisyyksien vuoksi pitäneet yhteyttä muutamaan päivään. Käy ilmi, että hiljaiselon aikana miehelle on sattunut tapaturma. Mies kertoo, että hänellä on paleltumia sormissa ja varpaissa.
“Ne on ihan valkoiset”, nainen selventää.
Mies kertoo havahtuneensa lumihangesta poliisipartion herättelyyn. Hän uskoo olleensa lumihangessa tiedottomassa tilassa useita tunteja. Lumihankeen hän päätyi käytettyään kuluttajamarkkinoilla kiellettyihin psykoaktiivisiin aineisiin lukeutuvaa lakkaa. Erittäin vaaralliseksi luokitellun gamma-huumeen esiasteeen, lakan, yliannostuksesta voi seurata vakavimmillaan kooma, hengitysteiden lamaantuminen ja kuolema. Lakkaa käytetään yleisesti kemianteollisuudessa ja sitä on ainesosana esimerkiksi eräissä puhdistusaineissa ja liuottimissa (Päihdelinkki.fi).
Mies uskoo, että hänet huumattiin ryöstötarkoituksessa.
“Joku antoi mulle lakkaa ja tarkoituksena oli varastaa multa rahat. Olin just saanu toimeentulotukea ja kaikki vietiin”, mies kertoo.
Rekis kuuntelee tarinaa huolestuneena ja kehottaa pariskuntaa menemään terveysasemalle, jotta mies saisi asianmukaista hoitoa paleltumiin. Pariskunta lupaa suunnata päivystykseen. Ennen poistumistaan he saavat mukaansa lisää lämmintä vaatetta. Yksityishenkilöiden tuomista lahjoituksista löytyy lämmin kaulahuivi suojaamaan purevalta pakkaselta.
Rukouksia ja raportointia
Aurinko on laskenut ja kello lähestyy iltakuutta. Nälkäiset sielut on ruokittu tältä erää ja päivän hyvä työ on tehty. Työryhmä päättää päivän Kontulan ostarilla rukousrinkiin, johon kaikki halukkaat saavat osallistua. Rukousringissä siunataan paikka ja rukoillaan kohdattujen ihmisten puolesta. Lopuksi tavarat pakataan takaisin autoon, jonka jälkeen valkoinen pakettiauto suuntaa kantakaupunkiin, seurakunnan tiloihin Punavuoreen. Työpäivä ei vielä ole ohi, sillä jäljellä on tiskien tiskaamista ja raportointia. Vastaava hanketyöntekijä Sofia Rekis kirjaa ylös päivittäisraporttiin tärkeää dataa päivänkulusta. Exceliin merkataan muun muassa kuinka monta vaatekappaletta on jaettu, mikä oli päivän kahvimenekki ja montako henkilöä Levähdyspaikka tänään auttoi.
Kaipasiko kadun kansa tänään rukouksia vai konkreettista apua esimerkiksi asuntohakemuksien kanssa? Kahvimenekin pohjalta voidaan arvioida, kuinka monta henkilöä vierailee Levähdyspaikalla kunakin päivänä. Vuonna 2020 Levähdyspaikalla tarjottiin yhteensä 11750 kuppia kahvia. Vaatteita he jakoivat niitä tarvitseville yhteensä 798 kappaletta. Ylös kirjataan myös asiakkaiden kanssa käydyt pidemmät keskustelut. Viime vuoden aikana Levähdyspaikan työntekijät kävivät 1614 pidempää keskustelua ja ohjasivat palveluihin 172 henkilöä.
Huomenna tiistaina on välipäivä. Silloin hankkeen työntekijät Sofia Rekis ja Sampsa Nelimarkka jatkavat toimistotöitä. He pitävät yhteyttä tapaamiinsa asiakkaisiin ja hoitavat juoksevia asioita. Kenttätyötä tehdään kolmena päivänä viikossa.
Kahvia, pullaa ja kohtaamisia
Loppuviikosta Levähdyspaikka-pakun pyörät pyörivät jälleen. Tällä kertaa liikkuva toimisto pystytetään Sörnäisten Vaasanaukiolle, jossa porukkaa on kertynytkin jo jonoksi asti. Poliisi päivystää aukiolla ja takaa kaikille turvallisen perjantai-iltapäivän. Kahvitermarit höyryävät ja pistaasipullat maistuvat. Pakun peräosassa työntekijä Sampsa Nelimarkka jakaa kadun kansalle lämpimiä vaatteita. Johanna Puirava auttaa crocsit jalassa pakkasessa hytisevälle henkilölle kunnolliset talvikengät jalkaan.
“Kahvia, pullaa ja kohtaamisia”, hanketyöntekijä Puirava kuvailee Levähdyspaikan toimintaa.
Osalle Levähdyspaikka toimii viikon ainoana sosiaalisena kontaktina, toiselle se takaa päivän ainoan suupalan. Jollekin se on paikka, jossa kylmät kädet pääsevät vihdoin sujahtamaan lämpimiin vanttuisiin. Monet kuulevat siellä ensimmäistä kertaa tietyistä yhteiskuntamme palveluista ja valoisammasta huomisesta. Kadun sijaan koti voi löytyä tulevaisuudessa tukiasunnosta. Matka päihteettömyyteen saattaa alkaa juuri tältä pysäkiltä.
Levähdyspaikan työntekijät auttavat kadun ihmisiä hartiavoimin ja Vaasanaukion ihmismäärästä päätellen sellaiselle avulle on huutava tarve.
“Voi kouriintuntuvasti auttaa muita ihmisiä eteenpäin”, työntekijä Sampsa Nelimarkka kiteyttää työnsä parhaat puolet.
Levähdyspaikan toimintaa rahoittaa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA. Hanke on kolmivuotinen ja rahoitus päättyy heinäkuun 2021 lopulla.
Levähdyspaikka on avoinna seuraavasti:
Maanantaisin klo 15-18 Kontulan ostari, metroaseman uloskäynti.
Keskiviikkoisin klo 11-14 Ala-Malmin tori.
Perjantaisin klo 17-20 Vaasanaukio, Sörnäinen.
Asunnottomat – keitä he ovat?
Vailla vakinaista asuntoa ry:n mukaan Suomessa oli vuoden 2020 lopulla 4 341 asunnotonta. Vuoden 2020 lopulla asunnottomista 1 065 oli naisia, 854 nuoria, 963 maahanmuuttajia, 201 perheitä ja pariskuntia, joissa on 227 lasta. Asunnottomaksi luetaan ulkona tai ensisuojissa nukkuva, asuntoloissa, majoitusliikkeissä ja erilaisissa laitoksissa asuvat, tilapäisesti sukulaisten ja tuttavien luona majoittuvat, sekä vapautuvat vangit, joilla ei ole asuntoa tiedossa. Tilastot ovat suuntaa-antavia, sillä ilmiöstä on vaikea saada tarkkaa tietoa ja tilastolliset kategoriat ovat muuttuvia. Yli puolet Suomen asunnottomista oleskelevat pääkaupunkiseudulla. Myös muissa Suomen suurissa kaupungeissa, kuten Turussa, Tampereella, Jyväskylässä, Oulussa ja Kuopiossa on merkittävä määrä asunnottomia. Syyt asunnottomuuteen ovat moninaiset. Perimmäisiä syitä ovat eriarvoisuus, talouden suhdannevaihtelut sekä väestönkasvu ja kaupungistuminen.
Lähde: Vva ry
Lähteet
