Hyppää sisältöön

Lihavat naiset amerikkalaisissa elokuvissa

Kirjoitukset, Media, Valoa! -lehti

Teksti: Elina Elolahti
Kuva: Mia Parpala

Lihavat naiset amerikkalaisissa elokuvissa

Lihavat naiset esitetään jenkkileffoissa yleensä negatiivisemmassa valossa kuin laihat ja kauniit. Ylipainoiset naiset jäävät myös helposti sivuosiin, ellei heitä nähdä komediallisina hahmoina.

Lihavat naiset ovat amerikkalaisissa elokuvissa pervoja, tuottavat päänvaivaa miessuhteissaan ja kilpailijoilleen harmia. Lihavan naisen seksuaalisuus näyttäytyy outona, överinä, säälittävänä tai sitä ei ole. Esimerkkinä tästä on komedia Norbit vuodelta 2007, jonka kolmessa pääroolissa näyttelee Eddie Murphy.

Tosin koko elokuva pyörii lihavuusvitsien ympärillä. Musiikki on komediaan osuvaa, muttei pelasta hömpän huumorin kehnohkoa tarinaa. Koomikkona Eddie Murphy on hyvä, muttei käsikirjoittajana eikä tuottajana. Norbit edustaa arvoja, joissa laihoja pidetään kunnollisempina. Lihavaa naista sorretaan. Norbit Rice on kiltti nörtti mies, jolla on iso kurja vaimo Rasputin. Mies ihastuu uudelleen lapsuuden ihastukseensa, joka on laiha, rikas ja (myös sisäisesti) kaunis. Lihavuus problematisoituu liikaa tässä elokuvassa. Arvomaailma lihavia kohtaan voisi olla vähän syvällisempi ja inhimillisempi.

Piirretyssä kuvassa naisesta muodostuu valtava varjo videoprojektorin valossa

Räävitön huijari

Lihavat naiset ovat harvinaisempia pääosissa amerikkalaisissa elokuvissa, mutta sellaisiakin on. The Hustle -elokuvassa eli Ammattihuijareissa vuodelta 2019 huijataan koko rahan edestä. Se on uudelleen filmatisoinnin uudelleen filmatisointi. Huijarit ovat viehättäviä ja he kietovat rikkaat hyväuskoiset miehet pikkusormensa ympärille Ranskan Rivieralla. Kaksi naista ovat toistensa vastakohtia, ja he liittoutuvat. He kilpailevat lyöden vetoa kohteestaan, hieman ulkopuolisesta nuoresta it-miljonääristä.

Lihavampi nainen on rosoisempi, maanläheisempi ja räävittömämpi. Hän on ronski huijari, joka huijaa ilman omaatuntoa. Hoikempi huijari pystyy soluttautumaan jetset-piireihin vaivatta, hän osaa käyttäytyä ja hän on älykäs. Kauniissa ja laihoissa nähdäänkin usein enemmän positiivisia ominaisuuksia.

Masentunut äiti

Gilbert -Grape draama vuodelta 1993 sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta miessivuosasta. Osaa näytteli Leonardo DiCaprio. Ehdokkuus ei ollut hänelle mieleinen, hän jännitti julkisuutta ja kaikki tapahtui liian nopeasti 19-vuotiaalle Leonardolle. Hän esitti vammaista poikaa, josta isoveli Gilbert (Johnny Depp) huolehti sairaalloisen lihavan äidin kärsiessä masennuksesta miehensä itsemurhan takia. Muut sisaret huolehtivat ruoanlaitosta ja siisteydestä.

Gilbert Grapen äitiä mollataan lihavuudesta ja hänelle naureskellaan sen takia. Lopuksi äidin kuoltua sydänkohtaukseen maalaistalon yläkertaan hänen lapsensa polttavat talon, ettei sairaalloisen lihava äiti joutuisi naurunalaiseksi, jos joutuisi nostolaitteelle viimeiselle matkalleen.

Ulkonäkörasismia

Havaintojeni mukaan lihavat saavat olla aika hyvin rauhassa ulkona liikkuessaan. Lihaville naureskelijat ovat mielestäni mieleltään köyhempiä tai lapsellisia. Suomessakin toki on ulkonäkörasismia. Työpaikankin saa helpommin laiha ja kaunis kuin lihava. Lihavuus myös vaikuttaa koulukiusaamiseen.

Näiden jenkkielokuvien maailma luo yksipuolisen kuvan lihavista naisista. Ylipainoiset naiset jäävät helposti leffoissa sivuosiin, ellei heitä nähdä komediallisina hahmoina. Myös lihavat naiset kuuluisivat elokuvien vakavasti otettaviin pääosiin, sillä myös he osaavat näytellä ja heidät kuuluisi ottaa vakavasti siinä missä muutkin näyttelijät.