Hyppää sisältöön

Mistä apua yksinäisyyteen?

Kirjoitukset, Media, Valoa! -lehti

Teksti: Tanja Ilmanen  
Kuvat:  Joséphine Lindman, SPR 

Terveydenhoitaja Anna

Terveydenhoitaja Anna työskentelee fyysisten sairauksien avoterveydenhuollossa. Vaikka Anna ei varsinaisesti työskentele yksinäisten ihmisten kanssa, on työ tärkeää, koska hänen kohtaamisensa voi olla ensimmäinen askel avun piiriin. 

Piirros surullisesta, yksin istuvasta henkilöstä

Tilastokeskuksen mukaan (www.stat.fi) yksinäisyys vaivaa eniten iäkkäitä ihmisiä sekä yhden aikuisen talouksia, joihin lasketaan sekä yksin asuvat että yhden huoltajan taloudet. Saman tilaston mukaan suomalaisista yksinäisyyttä koki 21,2 prosenttia, eli 950 000 ihmistä. Tilastoa on koottu kyselemällä suomalaisilta ihmisiltä vuonna 2018, miten yksinäisiksi he ovat tunteneet itsensä viimeisen neljän viikon aikana, vaihtoehdot olivat joko a) koko ajan b) suurimman osan ajasta tai c) vähintään joskus. Koko ajan tai suurimman osan ajasta yksinäisyyttä koki 4,0 prosenttia, eli 179000 yli 16-vuotiaista suomalaisista. 

Anna kohtaa potilaitaan sekä kasvotusten että etäyhteyksillä. Hän kertoo näkevänsä työssään yksinäisyyttä jopa päivittäin. ”Potilas ottaa ensin yhteyttä meihin, ja siinä samalla alkaakin kertoa myös muusta voinnistaan, ihan arkisista asioistakin. Vähän niin kuin haetaan enemmän juttuseuraa kuin niinkään apua fyysiseen sairauteen tai vammaan”, Anna kertoo.  Hänen mukaansa tilanne on sama sekä vastaanotolla että sähköisen asioinnin puolella.  

Anna katsoo, että yksinäisyyttä näkyy eniten iäkkäissä ihmisissä, eläkeiästä eteenpäin. Myös tilanne, jossa iäkkään puoliso on menehtynyt tai perheen muut jäsenet, eivät ota enää yhteyttä ikäihmiseen, on tyypillinen. Mutta Anna muistuttaa, että on myös paljon nuorempia, joilla yksinäisyys usein liittyykin psyykkisiin oireisiin ja sitä kautta sosiaaliseen eristäytymiseen. 

Annan mukaan lähes jokaisella sosiaalisesti eristäytyneellä on taustalla kokemuksia kiusatuksi, nuoremmilla etenkin koulukiusatuksi, tulemisesta. Vaikka aihe on hieman rankka ja surullinenkin, tilanne vastaanotolla saattaa joskus tuntua jopa iloiselta. ”Koska me pystytään vastaamaan potilaan tarpeisiin, eli antamaan sitä keskustelutukea, ainakin aina jonkin verran”. 

Miltä töissä tavattu yksinäisyys tuntuu Annasta itsestään? 

Piirros surullisesta, yksin istuvasta henkilöstä

”Tuntuu tosi surulliselta ja tulee olo, että haluaisi auttaa vastaanotolle tulevaa ihmistä, antaa siis seurusteluseuraa enemmän. Mutta meillä fyysisten sairauksien avohuollon puolella ei ole resursseja siihen. Meidän työnkuvaamme ei kuulu se, että antaisimme ns. seuraa potilaille”. Tämän vuoksi hän tuntee pahaa oloa usein myös itse.  

Anna toivoo, että terveydenhoitajan näkökulmasta työntekijöillä olisi enemmän aikaa ja resursseja. Työhön  kuuluu kuitenkin aina olla potilaille myös henkisenä tukena. Mutta aika on resursoitu fyysisten sairauksiin eikä psyykkisen puolen asioihin. Anna kertoo kuitenkin toimivansa tämän kaltaisissa tilanteissa niin, että ohjaa potilasta eteenpäin psykiatriselle poliklinikalle. Siellä on hänen mukaansa loistavaa henkilökuntaa, ainakin heidän yksikössään. Siellä potilaat voivat saada keskusteluapua lisää. Annan mielestä on myös tärkeää pitää kiinni sosiaalisista suhteista ja jos sellaisia ei vielä syystä tai toisesta ole, niin ainakin pyytää apua yksinäisyyteen.  

Entä onko korona-aika lisännyt ihmisten yksinäisyyttä?

”Ehdottomasti on. Varsinkin ikäihmisten keskuudessa, koska moni iäkkäämpi ihminen ottaa koronarajoitukset todella vakavasti. Tämä saattaa johtaa siihen, ettei iäkkäämpi ihminen uskalla tavata ketään, tai etteivät perheenjäsenet uskalla riskeerata ikäihmisen terveyttä tapaamalla häntä. Heidän ryhmässään yksinäisyyttä on tosi paljon”, päättää Anna keskustelumme. 

SPR:n hankekoordinaattori Anja

Suomen Punainen Risti (SPR) on Suomen suurimpia kansalaisjärjestöjä. Sen tarkoitus on auttaa ihmisiä Suomessa ja maailmalla, silloin kun ihminen kohtaa kriisin. Yksi SPR:n tarjoama tuki on ystävätoiminta, jonka tarkoitus on vähentää yksinäisyyttä. Sain haastatella SPR:n Länsi-Suomen piirin hankekoordinaattori Anja Saksolaa aiheesta. Saksolan työhön kuuluu erityisesti verkkoystävätoiminnan kehittäminen sekä nuorten yksinäisyyteen liittyvä ystävätoiminta. 

Vuosittain Suomen Punaisen Ristin ystävätoiminnan kautta saa apua noin 25 000 ihmistä. Ystävätoiminta voi olla joko kasvokkain tai verkossa tapahtuvaa ja siitä parhaimmillaan syntyy vuosikausia tai läpi elämän kestäviä ystävyyssuhteita. ”On palkitsevaa, kun voi yhdistää kaksi ihmistä ystäviksi toisilleen ja saa myöhemmin kuulla ystävyyden olevan molemmille merkityksellistä ja antoisaa”, Saksola kertoo. ”Olen myös iloinen, että niin moni haluaa tällä hetkellä ryhtyä vapaaehtoiseksi ja antaa aikaansa sitä tarvitsevalle, sekä totta kai ylpeä jokaisesta, joka on uskaltanut ottaa askeleen yksinäisyytensä vähentämiseksi ja hakee apua Punaisen Ristin kautta”. 

Mitä SPR:n tarjoama ystävätoiminta sitten oikein on?

”Ystävätoiminnassa koulutuksen käynyt vapaaehtoinen toimii ystävänä, joko verkossa tai kasvokkain. Ystävävälittäjät yhdistävät ystäväpareja ja tietysti pyrkivät aina löytämään sellaiset henkilöt, joiden kiinnostuksen kohteet ja toiveet kohtaavat mahdollisimman hyvin”. Saksolan mukaan yksinäisyys on tällä hetkellä iso ongelma. Hänen mielestään parasta hänen työssään onkin, että saa olla konkreettisesti vähentämässä sitä. ”Olemme juuri saaneet valmiiksi Kaveritaitoja-valmennusohjelman, jonka kautta nuoret voivat käydä läpi tutustumiseen, kaveritaitoihin, itsetuntemukseen ja yksinäisyyteen liittyviä teemoja. Sitä pilotoidaan juuri nyt ystäväpari- ja ryhmätoiminnassa.” Kaveritaitoja nuorille -hankkeen tarkoitus on siis lievittää nuorten ja nuorten aikuisten yksinäisyyttä. ”Kannustan kaikkia tutustumaan Kaveritaitoja-sivuston teemoihin ja etsimään sitä kautta lisää rohkaisua sosiaalisiin tilanteisiin ja vahvistusta omille kaveritaidoilleen, niissä kun voi kehittyä läpi elämän. Tuntuu, että monet nuoret painivat tällä hetkellä sosiaalisiin tilanteisiin liittyvän jännityksen kanssa. Hanketta voitaisiin hyödyntää monin eri tavoin, jos vain työaika ja tunnit vuorokaudessa riittäisivät”, jatkaa Saksola. Nettiosoite kaveritaitoja sivustolle on www.punainenristi.fi/kaveritaitoja . 

Esitekuva suomen punaisen ristin ystävätoiminnasta

Suomen Punaisen Ristin alkuvuodesta teettämän kyselyn mukaan jopa joka kolmas vastanneista kertoo kokevansa yksinäisyyttä, ainakin ajoittain. Tämä viittaa Saksolan mukaan siihen, että korona-aika on lisännyt yksinäisyyttä. Hänen mukaansa on myös tutkimustulosta siitä, että jatkuvaa yksinäisyyttä kokevista ihmisistä nuoret aikuiset ja yli 70-vuotiaat ihmiset kokevat yksinäisyyttä enemmän kuin muut ikäryhmät. Kuinka moni yksinäinen hakee kauttanne vapaaehtoista ystävää? ”Valtakunnallisesti verkkoystävätoiminnan puolella yhdistimme viime vuonna 150 ystäväparia, jonka lisäksi siellä on noin 50 ystäväpyyntöä lisää. Tämän lisäksi paikallisosastot ottavat jatkuvasti vastaan pyyntöjä kasvokkaisesta ystävätoiminnasta”, selventää Saksola, ja lisää, että verkkoystäväpyynnön voi jättää osoitteessa www.punainenristi.fi/verkkoystava ja kasvokkaista ystävää kaipaava löytää oikeat yhteystiedot osoitteesta https://rednet.punainenristi.fi/ystavavalitykset.  

Vaikka Saksolan mukaan ystävätoiminnassa on mukana noin 8000 vapaaehtoista ympäri Suomen (jotka toimivat sekä ystävinä että ryhmäohjaajina), voi joskus kuitenkin sopivaa ystävää joutua odottamaan hyvinkin pitkään. ”Olisi hienoa, jos pystyisimme välittämään Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoisen ihan jokaiselle sitä tarvitsevalle, mutta valitettavasti se ei kaikkialla ole mahdollista”. Tämä Saksolan mukaan jo siksi, että kyseisellä alueella ei joko järjestetä ystävätoimintaa tai sitten toiminnassa ei vain juuri sillä hetkellä ole tarpeeksi vapaaehtoisia. SPR:n kautta voi myös itse ryhtyä vapaaehtoiseksi ystäväksi, jos esimerkiksi kokee tarvitsevansa lisää ihmiskontakteja. ”On kuitenkin tärkeää, että vapaaehtoiseksi ryhtyvän oma elämäntilanne on tasapainossa, jotta voi toimia tärkeässä kuuntelijan ja kannustajan roolissa yksinäisyyttä kokevalle henkilölle. Moni vapaaehtoinen on kertonut saavansa toiminnasta helpotusta myös omaan yksinäisyyteensä”, Saksola kertoo. 

Piirroskuva hymyilevästä henkilöstä
Teksti: Tanja Ilmanen

Lue lisää Valoa! -lehteä