Hyppää sisältöön

Omiin stuntteihin kannustava body double voi pelastaa arjen

Kirjoitukset, Media, Valoa! -lehti

Tätä lisää logo

Teksti: Elina Jääskeläinen
Kuva: Saija Salonen

Artikkeli on osa Tätä lisää -juttusarjaa, jossa inspiroidutaan toimivista käytänteistä. 

Siivoaminen ei aikomuksesta huolimatta toteudu, mutta kun vieraat saapuvat paikalle, sujuukin seurustelun lomassa inhottavat kotityöt kuin huomaamatta. Ehkä myös pitkien puheluiden aikana tulee yllättäen eksyttyä käsittelemään luotaantyöntävää pyykkivuorta. Hakemusten täyttäminen, lenkille lähtö, uuden laitteen käyttöönotto… Usein huomattavasti helpompaa kun toinen ihminen tulee viereen henkiseksi tueksi. Varmasti hyvin moni voi samastua tällaisiin tilanteisiin. Erityisesti ihmiset, joilla on jatkuvia toiminnanohjauksen vaikeuksia, ovat ehkä huomanneet toistuvan kaavan, jossa toisen ihmisen läsnäolo tehostaa toimintaa. Etenkin ADHD-yhteisöissä on tunnistettu tämä ilmiö, ja sitä kutsutaan body doublingiksi ja se on valjastettu myös tietoiseksi työskentelymetodiksi.

Body doublehan kuulostaa pelastukselta! Joku ammattilainen tulee stunttaamaan ikävät arjen tehtävät, ja kulissit pysyvät pystyssä. Elokuvatermistön ulkopuolella body doublingilla ei kuitenkaan tarkoiteta puolesta tekemistä, vaan päinvastoin, tuplaaja tukee ihmisen aktiivista toimijuutta. Ei kuulosta kovin mullistavalta oivallukselta, mutta erityisesti TikTokissa 2020-luvulla body doubling on noussut viraaliksi ilmiöksi. TikTokin välityksellä ADHD-yhteisössä jaetaan tietoa, kokemuksia ja vinkkejä aiheesta, mutta myös sovelluksen live-toimintoa hyödyntämällä toteutetaan metodia etänä. Body doublingista on innostunut myös ihmisiä, joilla ei ole diagnoosia, mutta he kokevat kuitenkin hyötyvänsä työskentelytavasta.

Myös Facebookin ADHD-yhteisöissä on käynyt vilkasta keskustelua body doublingin ilosanomasta ja vertaiset sopivat myös keskenään ryhmiä tai ehdottavat spontaaneja istuntoja, jotta arjen hommiin olisi helpompi tarttua. Metodin trendikkyydestä huolimatta tuplaamista hyödyntäviä henkilöitä ei löytynyt jonoksi saakka tähän artikkeliin kertomaan kokemuksistaan. Haastattelupyyntöön vastannut Hanna (nimi muutettu) kertoo törmänneenä termiin ensi kertaa vasta pyyntöä lukiessaan.

”Googlasin body doublingin ja jo ensimmäisen tekstin kautta yhdistin sen tosi moneen asiaan ja tilanteeseen omassa elämässä, työssä ja kaikessa”, Hanna kertoo.

Yhtenä hyvin konkreettisena esimerkkinä Hannan arjen body doublesta toimii lapsiperheiden kotipalvelun työntekijä, joka teki yhdessä Hannan ja hänen puolisonsa kanssa rästiin jääneitä hommia.

”Tämä järjestely tuli siitä keskustelusta, että meillä oli ollut vaikeaa saada tehtyä asioita, ja ne tekemättömät kotihommat painoivat hirveästi. Sanoin, että tarvitsisin jonkun kaverin, että en esimerkiksi saa ikkunanpesua tehtyä itsekseni”, Hanna kuvailee.

Kaksi ihmistä tekemässä töitä virallisen näköisinä. Toinen kirjoittaa paperille ja toinen puhuu puhelimeen. Puhelimeen puhuva ihminen katsoo kameraan

Kotipalvelun työntekijän roolina oli osallistua samaan tehtävään, jonka parissa vanhemmat työskentelivät, mutta niin, että hän tuki vanhempia kannustamalla heitä sanoittamaan toimintaansa.

”Jos vaikka siivottiin vaatekaappia, niin se oli minun prosessini, jossa hän lähinnä kyseli, että mitä me tälle tavaralle tehdään ja entä tälle. Siinä vahvistui se, että minulla kyllä on tämä osaaminen, vaikka en saa tehtyä.”

Hannan toinen esimerkki body doublingista sijoittuu lukio-opintojen aikaan. Hän tavoitteli täydellisyyttä, mikä aiheutti epäonnistumisen pelkoa ja aloittamisen vaikeutta.

”Siinä kohtaa äitini oli usein se, joka joutui kuuntelemaan tunnin tai kaksi sitä tuskailua. Hän joutui olemaan se, josta minä imin voimaa, jotta saan aloitettua ja tehtyä jonkun asian. Jossain vaiheessa äiti sitten sanallistikin, että mikset vaan voisi ottaa itse sitä voimaa jostain muualta, miksi pitää olla toisen ihmisen sanomassa, että nyt teet ja ei kuitenkaan saa sanoa, että miten teet”, Hanna muistelee.

”Sehän oli suuri puute sitten kun muutin pois kotoa. Kun äiti ei ollutkaan siinä enää, niin en saanut isompia juttuja tehtyä.”

Hanna näkee, että on erittäin tärkeää, että julkiset palvelut ja järjestösektori tarjoavat body doubling -tyyppistä tukea ihmisten arkeen. Hannalla on kokemusta lapsiperheiden kotipalvelusta, mutta hän toivottaa tuplaamisen tervetulleeksi metodiksi myös muihin palveluihin.

”Julkisissa sosiaali- ja terveyspalveluissakin voitaisiin rohkeammin hyödyntää ryhmämuotoista toimintaa. Asiakkaat ovat usein jollain alueella vertaisia ja vaikeita asioita voitaisiin tehdä yhdessä. Kynnys osallistua ryhmään voi olla suuri, mutta tieto siitä, että itselle vaikea asia onkin myös toisille vaikeaa, voi vähentää häpeää.”

Järjestöpuolella toisen ihmisen läsnäolon voima on löydetty ja sitä hyödynnetään erityisesti juuri ryhmämuotoisena vertaistoimintana, kuten ESKOT ry:n klubitaloilla. Itä-Helsingin Klubitalon opintovalmentaja Aino Hollo kertoo, että ennen pandemiaa heidän opiskelutuokioryhmänsä kokoontui kasvotusten tekemään tehtäviä pomodoro-tekniikalla. Ryhmä oli suosittu ja homma toimi, kun tekemiselle oli paikka ja seuraa. Pandemian alettua piti tilat sulkea ja tuttu toiminta jäi tauolle, mutta kaksi gradua tekevää jäsentä ottivat tavaksi soitella toisilleen tasatunnein ja sanoittaa mitä aikovat tehdä ja sopia monelta palaavat taas asiaan.

”Myös toiset kiinnostuivat tästä etätyöskentelytavasta ja opiskelijoille avattiin Teamsiin kanava toiminnan toteutusta varten. Tästä tuli supersuosittu ryhmä, ja osallistujia on enemmän kuin aikaisemmassa paikkaan sidotussa toiminnassa”, Hollo iloitsee.

Hollo arvioi opiskelijaryhmän pomodoro-etätyöskentelyn suosion ja toimivuuden perustuvan tehtävän sanoittamiseen ja aikatauluttamiseen. Nämä seikat auttavat tehtävään ryhtymisessä. Työskentelytapaa on hyödynnetty opiskelun lisäksi myös muussa arjenhallinnassa.

”Esimerkiksi jos puhelut jännittävät, on opiskelija voinut hyödyntää ryhmää niin, että kertoo minkä puhelun aikoo tehdä, saa muilta siihen tsemppiä, suorittaa puhelun ja kertoo sitten, miten meni. Saman voi tehdä vaikka siivouksen tai laskujen maksamisen kanssa”, Hollo kuvaa.

Klubitalojen toiminta perustuu yhdessä tekemiseen ja toipumisorientaatioon. Hollo näkee, että myös body doublingin määritelmä sopii usein kuvaamaan jäsenten toimintaa Klubitaloilla.

Hannalla on samansuuntaisia oivalluksia siitä, miten ja miksi body doubling toimii.

”Mielestäni body doubling liittyy selkeästi toimeenpanon tekniikoihin. Volitio eli toimeenpanon kyky liittyy tähän vahvasti. Ympäristö ja ihmiset antavat toimeenpanon vihjeitä, jotka tukevat tehtävään fokusoinnissa. Esimerkiksi lukusaleissa meillä on yhteinen sopimus, miten sitä käytetään: siellä ollaan hiljaa ja luetaan”, Hanna selittää.

Hän näkee, että body doublingin hyödyntäminen voi lisätä omaa pystyvyyden tunnetta.

”Ihminen saa tyydytystä siitä, että hän saa tehtävän tehtyä. Tällöin hän haluaa jatkossakin tehdä kyseisiä tehtäviä, jotta saisi taas sen hyvän tunteen, joka tulee siitä kun tehtävä on suoritettu.”

Kaksi ihmistä kahvipöydän ääressä toisiaan hymuillen katsoen. Pöydällä on kukka

Tunteilla on merkittävä rooli toiminnanohjauksessa. Lapset tarvitsevat aikuisia apuun tunnesäätelyn opettelussa. Samalla tavalla aikuiset voivat hyötyä toistensa läsnäolosta etenkin sellaisten tehtävien parissa, jotka herättävät tunteita, joiden kanssa on hankala itsekseen painia. Hanna kertoo, että hän onkin saanut Saku Tuomisen Juu ei -kirjasta oivalluksen siitä, että tehtävän koon lisäksi sen haastavuuden kokemukseen vaikuttaa tunne.

”Jos tunnet pienen tehtävän todella vaikeaksi, niin se painaa tosi paljon elämässä. Johonkin isoihin projekteihin taas saattaa uppoutua, jos ne tuntuvat helpoilta”, Hanna avaa.

Tutkija voi olla huippu tutkimuksessaan, jonka tekeminen tuntuu hänestä helpolta, mutta samaan aikaan ei saa laskujaan maksettua, sillä hän kokee prosessin vaikeaksi. Toiminnanohjauksen vaikeuksia esiintyykin kaikilla koulutustasoilla ja kaikissa ikäryhmissä. Hanna on korkeakoulutettu, joka tekee sosiaali- ja terveysalan kehittämistyötä ja suorittaa toista korkeakoulututkintoaan. Silti hän kamppailee arjessaan. Hänelle ehdittiin asettaa useita sekundäärisiä psykiatrisia diagnooseja ennen ADHD-diagnoosia, jonka hän sai vasta 40-vuotiaana hakeuduttuaan itse syntymäpäivälahjarahoillaan tutkimuksiin. Hanna on yhä ADHD-diagnoosinsa kanssa kaapissa. Hänen kykyprofiilinsa on neuroerityisille henkilöille tyypillisesti epätasainen ja roolien ristiriita mietityttää.

”Miten voin olla samaan aikaan sekä se asiantuntija että se avuntarvitsija?” Hanna pohtii.

Toiminnanohjauksen vaikeudet eivät aina näyttäydy muille kovin tunnistettavasti, varsinkin kun ihminen usein on näppärä kompensoimaan puutteitaan. Body doubling on yksi keino tehostaa toiminnanohjausta ja saada pystyvyyden kokemuksia. Erilaisia toteutusmuotoja voi rohkeasti kokeilla ja etsiä itselleen hyödyllisimmät tavat. Vinkkinä esimerkiksi hakeutuminen Klubitalolle tutustumiskäynnille ja sitä kautta mahdollisesti jäseneksi. Kannattaa myös pohtia, millaisissa tilanteissa on kokenut suoriutuvansa hyvin ja mitkä tekijät noissa tilanteissa ovat tukeneet toiminnanohjausta. Tällaiset seikat ovat hyvinkin voineet jäädä huomaamatta tietoisella tasolla. Näiden pohdintojen avulla voi olla helpompi sanoittaa omaa tuen tarvetta. Sanoittamalla selventää sekä itselleen että muille, mitä apua tarvitsen, jotta voin onnistua.