—
Kolumni: Emma Lehtovuori
Kuva: Adobe Stock
Rahapelaaminen on hyväksyttyä kulttuurissamme
Eihän siihen mene kuin euro tai kaksi silloin tällöin – niinhän sitä maallikkona usein ajattelee. Entä jos rahapelaamiseen meneekin jo satanen tai kaksi viikossa? Onko se peliriippuvuutta, kun pelikoneet vievät kaikki rahat ja ne silti houkuttelevat pelaamaan vuodesta toiseen yhä suuremmilla panoksilla? Riippuvuutta se on, mutta miksi rahapelaaminen on hyväksyttyä yhteiskunnassamme ja peliriippuvuutta vähätellään?
Pelaamisesta on tullut normaalia ja osa arkipäivää. Vielä joku vuosikymmen sitten rahapelaaminen oli kiellettyä ja sitä paheksuttiin. Tänä päivänä suomalaiset pelaavat rahapelejä yllättävän paljon, sillä pelikoneita tuppaa olemaan saatavilla joka nurkalla. Pelaaminen tuntuu olevan hyväksyttyä kulttuurissamme, sillä rahapelaaminen on lähes kaikkien saatavilla.
Suomalaisten rahapelaaminen 2015 -väestökyselyn mukaan noin 3 miljoonaa suomalaista eli 80 prosenttia oli pelannut jotain rahapeliä viimeksi kuluneen vuoden aikana. Osa on menettänyt jo omaisuuden rahapelaamiseen ja useat kärsivät vakavista talous-ja velkaongelmista jopa lopun elämänsä. Noin 727 000 ihmisen lähipiiriin kuuluu joku, joka pelaa ongelmallisesti.
Liikapelaajan elämäntilanne on usein jo vaakalaudalla, koska yleensä heidän tulonsa ovat suhteellisen pienet ja pikavippi on yleisesti ottaen se ”helpoin” ratkaisu talousongelmiin. Tämän kaltainen toiminta on alku todelliselle velkakierteelle, joka voi johtaa pahimmassa tapauksessa häiriömerkintään. Talousvaikeudet vaikeuttavat henkilön arkista elämää monin tavoin ja altistavat myös muille ongelmille.
Ruokaostoksille mentäessä ei voi välttyä tuijottamasta vilkkuvia ja houkuttelevasti kiliseviä rahapeliautomaatteja – saati sitten välttyä pelaamasta niitä. Pelikoneet on sijoitettu suoraan tuulikaapin viereen ostoskorien lähettyville – tai viimeistään kassan jälkeen kaupan asiakas törmää pomminvarmasti rahapeliautomaattirivistöön. Jopa turistit ihmettelevät, että miksi Suomessa kasinolla on ruokakauppa. Ei muualla Euroopassa tällainen toiminta ole sallittua. Miksi sitten meillä?
Kun mietin missä peliautomaatteja ei olisi, tulin siihen tulokseen, että julkiset kirjastot ja keskustan pikkukahvilat eivät sisällä rahapelimahdollisuutta. Siitä huolimatta, kuka vain voi jäädä koukkuun liikapelaamiseen. Rahapelaaminen tuntuu yhä olevan hyväksyttyä kulttuurissamme, sillä onhan peliautomaatteja pilvin pimein saatavilla kaupoissa, kioskeissa ja huoltoasemilla, joissa ihmiset niitä mielellään pelaavat.
Peliriippuvuusongelmista päästäisiin eroon, kun Veikkauksen rahapeliautomaatit poistettaisiin kokonaan kioskeilta, ruokakaupoista sekä huoltoasemilta. Peliriippuvuus on sairaus ja siihen on tarjolla ammattiapua ympäri Suomen. Mielestäni peliautomaatit kuuluvat kasinolle ja pelaamoihin, joissa niiden käyttöä voidaan valvoa.
