Hyppää sisältöön

Symppiksen vertsit

Kirjoitukset, Kokemustarinoita, Valoa! -lehti

Teksti ja kuvat: Maiju Niemelä

Kaksi pulua ja kaksi käytettyä ruiskua

Jarkki, Jukka, Maria, Peku ja Teemu ovat Symppiksen vertaistyöntekijöitä eli vertsejä. He ovat olleet Symppiksessä vertseinä jo useita vuosia. Vertsien mielestä Symppis on hyvä paikka, johon on helppo tulla. Jukka kertoo, että kävijät saavat apua monenlaisiin asioihin Symppiksessä. Asioiden hoitamisen lisäksi siellä voi viettää aikaa. Symppiksestä saa myös leipää ja puuroa.

Vertseille Symppis on myös ikään kuin työpaikka. Jukka ja Teemu ovat Symppiksessä viikon jokaisena päivänä. Koska kyse on vapaaehtoisesta vertaistyöstä, ei siihen liity sitovia vaatimuksia työajan ja työpäivien suhteen. ”Tämä on mielekästä hommaa niin kauan, kun pystyn tekemään. Eläkkeelläkin aion jatkaa! Täällä saan tehdä rauhalliseen tahtiin ja oman kunnon mukaan töitä”, toteaa Teemu. Myös Maria on viihtynyt Symppiksessä, koska siellä saa tehdä hommia omien voimavarojen mukaan: ”Saan vapaasti päättää mitä teen minäkin päivänä, tai teenkö ollenkaan.”

”Vertsinä toimiminen tuo sisältöä arkeen. Täällä näkee ihmisiä ja saa rytmiä päivään. Mä viihdyn täällä”, toteaa Jarkki. Pekulla aika kuluu paremmin Symppiksessä kuin kotona: ”Täällä on ihmisiä, toimintaa ja ruokaa. Tulee aamulla herättyä ja lähdettyä johonkin, se on tärkeää. Yritän kuntoutua, niin täällä se onnistuu paremmin kuin kotona”. Peku on ollut Symppiksessä kuusi vuotta, muun muassa työkokeilussa, kuntouttavassa työtoiminnassa, suurimman osan ajasta vertsinä.

Kolme miestä seisoo rappusilla ja on lähdössä keräämään käytettyjä ruiskuja.

Asiakkaista vertseiksi

Jukkaa, Teemua ja Pekua yhdistää se, että he kaikki ovat menettäneet kumppaninsa ja kamppailleet alkoholismin kanssa. He tulivat ensin asiakkaiksi Symppikseen. Teemun naisystävä kuoli viisi vuotta sitten: ”Sain silloin apua Itiksen Symppiksestä. Kerroin sinne sairaanhoitajalle tilanteestani, olin työtön ja yksin. Sairaanhoitaja ehdotti työskentelyä Symppiksessä työkokeilun muodossa 2016. Sain apua ja elämäni raiteille. Parin työkokeilun ja palkkatöiden jälkeen olen tehnyt vertaistyötä nyt pari vuotta. Tunnen kiitollisuutta Symppistä kohtaan. Asun yksin ja lapset ovat aikuisia. Tunnen täältä ihmisiä, ei tarvi olla yksin, saan seuraa. Yksinäisyys on kamala asia. Tämä on helppoa ja mielekästä hommaa, saan olla oma itseni.”

Kävijän kirjoittama ja tulostama runo katumuksesta
Jarkin kirjoittama runo

Jukka halusi raitistua ja kaipasi ajanvietettä elämäänsä kuppiloissa roikkumisen tilalle: ”Vertaistyö pitää raittiina ja saan liikuntaa samalla. Symppis on myös lähellä kotia.” Jukka on ollut vertsinä viitisen vuotta. Myös Jarkki on tullut Symppikseen ensin asiakkaaksi, ja raitistumisen myötä tehnyt vertsihommia jo kuusi vuotta: ”Tuntui luonnolliselta alkaa raitistumisen jälkeen tekemään vertaistyötä. Mulle sopii tämmöinen matalan kynnyksen homma. Mulle ei ole hirveästi eroa, onko joku raitis vai ei.”

Maria ei ole itse ollut asiakkaana missään. Hänellä on kuitenkin päihdetausta, jonka vuoksi hän haluaa tehdä vapaaehtoistöitä päihteiden käyttäjien parissa. Raittiutta on kestänyt jo 14 vuotta ja koko sen ajan hän on tehnyt vapaaehtois- ja vertsitöitä eri paikoissa: ”Kun raitistuin, menin ensin Stop huumeille ry:lle ja Katuklinikkaan tekemään vapaaehtoistyötä. Täällä Symppiksessä oli kaveri, joka houkutteli sitten tänne. Ajattelin ensin raitistumisen jälkeen, etten halua olla käyttävien kanssa. Mutta Katuklinikalla vertaisena opin, että pää kestää käyttävien kanssa työskentelyä. Sitten uskalsin tulla tänne ja tykkäsin paikasta.”

”Koen, että mulla on enemmän annettavaa vielä käyttäville ihmisille kuin jo pitempään raittiina olleille. Pystyn kuunnella ja keskustella heidän huolistaan. Jos he ovat kiinnostuneita kuulemaan mun taustoista, niin kerron ja he voivat saada siitä esimerkkiä, että munkinlaisilla taustoilla voi raitistua. Olen esimerkkinä siitä, että koskaan ei ole liian myöhäistä raitistua.  Raitistuin 55-vuotiaana. Olen niin sinut oman raittiuteni kanssa, enää ei päihteet kiinnosta. Vertsityö on ollut mielekästä, kun olen saanut tehdä sillä temmolla työtä, millä olen halunnut ja jaksanut. Tykkään tehdä ihmisten kanssa töitä”, Maria summaa.

Symppiksen vertsien työtehtävät ovat monipuolisia

Käytetty ruisku kerätään säiliöön

Jukka, Teemu ja Peku tekevät muun muassa ympäristötyötä, johon kuuluu neulojen ja käyttövälineroskien keruu. ”Viikoittain saa ihmisiltä palautetta, että teemme hyvää työtä, kun liikumme keräysvälineiden kanssa. Liikumme Kontulassa esimerkiksi kirkon takana kallioilla, ostarilla ja sen autohallissa, portaikossa ja ympäristössä”, Teemu avaa työnkuvaa. Jukka tekee ympäristötyötä, sillä hän haluaa suojella luontoa, lapsia ja eläimiä: ”Viihdyn luonnossa ja haluan, etteivät lapset ja eläimet astu neulojen päälle. Ympäristötyössä saa myös hyvin liikuntaa, niin paljon, kun haluaa kävellä. Pysyy kunnossa. Mieli pysyy virkeänä, kun kerää roskia”, hän toteaa pontevasti. ”Kun lumet sulaa, alkaa piikkien kerääminen taas kunnolla”, Peku sanoo.

Vapaaehtoiset keräämässä ruiskuja

Talvisin, lumiseen aikaan ympäristötyötä tehdään vähemmän ja silloin kaverukset ovat muissa tehtävissä sisällä. ”Aamulla haen leivät kaupoista, sitten on kahvilan valmistelu, sitten ympäristökierros (raput, kellarit, autotallit). Iltapäivällä olen taas kahviossa”, Jukka antaa esimerkin työpäivän kulusta. Teemu lisää, että tehtäviin kuuluu myös asiakkaiden laskemista ja asiakasvessojen siivousta: ”Osaan myös auttaa ihmisiä, jos tarve vaatii. Jos en itse osaa auttaa, niin vertaisina voimme välittää viestiä eteenpäin ja ohjata asiakkaita eteenpäin ammattilaisille. Vertaiset tavoittavat asiakkaista eri tavalla kuin ammattilaiset. Tosin vakituisesti täällä käyvät tietävät jo mistä saa apua. Uusien asiakkaiden ohjaamisessa palveluiden pariin vertsit ovat tärkeässä roolissa. Täällä käy päivittäin 150-200 asiakasta.” Peku mainitsee vielä keittiöhommat ja ihmisten kanssa seurustelun. Seurustelu voi olla kohtaavaa vertaistyötä alkoholistien kanssa. ”Mulla löytyy ymmärrystä riippuvuudesta ja alkoholismista”, lisää Teemu.

Iso osa vertsityöstä on kohtaavaa työtä. Se on Jarkille luontevaa: ”Tuun aamulla tänne ja juttelen ihmisten kanssa. Vien ihmisiä myös jälkikuntoutukseen. Vien ihmisille ruokaa kotiin, jos he ovat sellaisessa kunnossa, jossa eivät pääse itse paikalle. Olen seurana ja vien vertaisryhmiin. Nämä ihmiset on mun kavereita ja tuttuja. Jalkaudun paljon kadulle. Pääsääntöisesti tunnen kaikki.  Oon täällä päivän ja olen yhteydessä ihmisten kanssa vuorokauden ympäri. Lapsenlapsi vaikuttaa myös siihen minkä verran täällä olen. Teen vertaistyötä myös tämän virallisen työajan ulkopuolella, käytännössä 24/7. Jos joku on sairaalassa, niin saatan käydä katsomassa myös viikonloppuisin. Joskus vien ihmisiä myös katkolle. Toivoisin, että hoitoon pääsy olisi ihmisille helpompaa, ihan koko maassa. Nyt hoitoon se venyy monestakin eri syystä. Toivoisin, että ihmiset pääsis hoitoon silloin, kun he sitä itse haluavat. Eräällä henkilöllä meni kolme kuukautta päästä katkolle siitä, kun itse halusi. Ihmiselle ehtii tapahtua paljon asioita odotellessa. Ihmiset ovat vähän oman onnensa ojassa odotellessaan katkopaikkaa. Tiedän, milloin ihmiset ovat tosissaan. Esimerkiksi jos joku sellainen pyytää katkopaikkaa, joka ei ikinä ennen ole ollut. Silloin se on jo vakavasti mietitty. Olen vertaisena tukena niille, jotka haluavat katkolle ja odottavat sinne pääsyä. Jotkut mun kavereista on raitistuneet ja päässeet työelämäänkin takaisin”.

Kaikki vertsit tekevät myös niin sanottua pr-työtä.  ”Se on sitä, että me tehdään itsemme ja Symppiksen toimintaa näkyviksi esimerkiksi Kontulan ja Itiksen alueelle, jolloin ihmiset voivat tulla kyselemään keitä olemme, mitä teemme, mikä on Symppis ja niin edelleen. Symppiksen liiveissä kulkeminen ostarilla tuo ehkä turvaa alueen muille asiakkaille. Symppiksen asiakkaat ovat harmittomia ulkopuolisille, mutta pitävät kovaa ääntä ja saattavat sen vuoksi aiheuttaa pelkoa muissa asukkaissa. Siksi symppisläisten vertsien läsnäolo ostarilla on aiheellista”, Teemu avaa pr-työn sisältöä.

Maria puolestaan ylläpitää Symppiksen vaatehuoltoa: ”Vastaanotan lahjoitusvaatteita ja jaan niitä ihmisille, jotka tarvii. Välillä myös jalkaudun jakamaan villasukkia ja lapasia ulos esimerkiksi metroasemien läheisyyteen”. Maria jalkautui korona-aikana myös jakamaan käyttövälineitä ja eväspusseja ympäri Helsinkiä. Hän tekee monenlaisia hommia Symppiksessä, sitä mitä milloinkin tarvitsee. Hän muun muassa vie ihmisiä vertaistukiryhmiin, tukee retkahtaneita, toimii tukihenkilönä ja jakaa omaa kokemustarinaansa tukeakseen uusia ihmisiä.

Vertaistyö symppiksessä sopii vertsien mielestä niin raitistuneille kuin vielä päihdesairauden kanssa kamppaileville ihmisille

Ihminen Symppis huppari päällä katsoo valoisaan ikkunnaan
”Annan toivoa ihmisille. Kysymys on toivosta – ei piikkihoidosta, ei korvaushoidosta, vaan toivosta. En voi antaa ihmisille muuta kuin toivoa.”

”Moni asiakkaista on tullut vertaisiksi. Tämä homma sopii esimerkiksi työttömälle, jotta saa päivään tekemistä. Sellaisille ihmisille, jotka haluaa aktivoitua tekemään edes vähän jotain. Ja myös sellaisille ihmisille, joilla on ennakkoluuloja, niin täällä voi ajatukset muuttua ja voi saada apua.  Alkoholismissa tää on auttanut mua, koska täällä on toimintaa ja saa tukea.  Addiktit voi saada täältä kipinää raitistumiseen. Tätä kautta voi myös päästä helpommin hoitoon, kun täällä on ammattiapua. Kannattaa kokeilla ja sitten saa selville, että sopiiko tämä homma”, Peku tuumaa. ”Täällä voi puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja ilman teeskentelyä ihmisille kenellä itsellään on ymmärrystä päihderiippuvuuteen”, Teemu lisää.

Jarkki ja Maria toteavat kuitenkin, että Symppis ei välttämättä sovi niille, jotka ovat vielä aivan alkuraittiudessa. ”Jos itsellä on päihdetausta, niin kannattaa miettiä tarkkaan, että onko tämä oikea paikka. Mulle tämä sopii, koska raitistuminen on vakiintunut. Jokainen toki arvioi itse, että sopiiko vai ei. Parhaiten tämä sopii niille, joilla elämä on vakiintunut ja pystyy rajaamaan, ettei esimerkiksi osallistu mihinkään epämääräiseen toimintaan”, Jarkki sanoo. ”Tämä tukee päihteetöntä elämää, täältä saa puhtautta ja raittiutta”, Maria lisää. Jukka on sitä mieltä, että Symppis ei sovi aroille ihmisille, nipottajille eikä roskia ja neuloja pelkääville.

”Vertsitoiminnassa parasta on vapaus ja ihmisten kiitollisuus”

”Saan itse päättää mihin menen ja mitä teen. Se vapaus valita, ja liikkua! Myös se tuntuu hyvältä, että työntekijät luottavat minuun”, Jukka tuumaa. Myös Jarkin mielestä vapautta pitää olla, kun vapaaehtoistyössä ollaan: ”Mä oon niin sosiaalinen, niin tää on se mun juttu. Homma on helppoa, kun ei rajata liikaa, miten pitäis olla”, hän sanoo. Marian mielestä kaikki symppiksessä on parasta, mutta erityisesti tieto siitä, että saa itse päättää: ”Vapaus. Olen vapaa kuin taivaanlintu! Vertaisena mun on täällä hyvät oltavat. Täällä otetaan huomioon ihmisten ehdotukset, täällä tulee kuulluksi”.

Teemun mielestä vertaisten yhteishenki on parasta Symppiksessä: ”Käytännössä tää toiminta ei pyörisi ilman vertaisia. Kaikki on yhdenvertaisia täällä.” Peku on samoilla linjoilla: ”Vertsit on parasta. On kiva nähdä ihmisiä, myös asiakkaita!”

Parannusehdotuksina Symppiksen toimintaan Teemu mainitsee paremmat tilat, mutta toteaa, että tämän tyyppistä toimintaa on vaikea sijoittaa. Jukka toivoisi enemmän virkistysretkiä sekä vähän tiukempia sääntöjä ja raameja Symppikseen. Peku puolestaan tykkäisi kävelyryhmän perustamisesta, mikäli ihmisiä kiinnostaisi. ”Toivon myös puhdasta ilmapiiriä, riidattomuutta ja toisten huomioimista”, hän toteaa.

Marian mielestä palkitsevinta vertaistyössä on ihmisten kiitollisuus: ”Päivittäiset kohtaamiset ihmisten kanssa ovat makeita! Ihmisistä kumpuaa kiitollisuutta, kun he saavat sopivaa ja lämmintä vaatetta. Kohtaamiset ovat kivoja, kun tuntuu, että ihmiset arvostavat minua taustani vuoksi. Ihmisten on helpompi lähestyä minua, kun he kuulevat, että minullakin on päihdetausta”.  Jarkki on samaa mieltä: ”On palkitsevaa voida kertoa omaa kokemusta ja antaa siten tukea ihmisille raitistumiseen. Palautetta tulee paljon ja oon saanu tosi paljon tsemppiä kaduilta. Kaduilla muhun ja mun elämän muutokseen suhtaudutaan myönteisesti. En ole ollut se henkilö, kenestä ekana olisi veikattu, että raitistun. Annan toivoa ihmisille. Kysymys on toivosta – ei piikkihoidosta, ei korvaushoidosta, vaan toivosta. En voi antaa ihmisille muuta kuin toivoa”, Jarkki kiteyttää vertaistoiminnan tärkeimmän ajatuksen.

”Täällä voi puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja ilman teeskentelyä”

Symppis on Helsingin kaupungin matalan kynnyksen päiväkeskus, joka tarjoaa lakisääteistä terveysneuvontaa mielenterveys- ja päihdeongelmaisille. Palvelu on anonyymia. Symppiksessä tehdään haittoja vähentävää työtä ja asiakkaille on tarjolla erilaista toimintaa sekä tapahtumia. Toiminnan tavoitteena on vahvistaa asiakkaiden osallisuutta ja arjen hallintaa. Symppis tarjoaa myös työllistämistoimintaa pitkäaikaistyöttömille tai alalle haluaville. Symppiksessä on moniammatillinen tiimi, johon kuuluu sosiaaliohjaajia, sairaanhoitajia, lähihoitajia, vapaaehtoisia, vertaisia, kuntouttavassa työtoiminnassa olevia sekä työkokeilijoita.

Vertaistoiminnassa keskeistä on yhteenkuuluvuuden tunne. Vertaistoiminnassa samantyyppisiä asioita kokeneet ihmiset tukevat ja auttavat toisiaan. Symppiksen vertaisen ei tarvitse olla päihteetön. Vertaiset haastatellaan ennen vertaistyön aloitusta ja he sitoutuvat tiettyihin ehtoihin. Vertaisten työtehtävät sovitaan yhdessä ja heillä on mahdollisuus vaikuttaa omaan tekemiseensä.

Teksti ja kuvat: Maiju Niemelä

Lue Valoa! -lehden juttuja: