Hyppää sisältöön

Terveysfasismi

Kirjoitukset, Media, Valoa! -lehti

Kirjoitus: Henrik Lindholm
Kuvitus: Mia Parpala

Tämä on monimutkainen kirjoitus, koska ajatukseni aiheesta ovat todella ristiriitaiset. Olen vasta äsken alkanut miettiä asioita uudella tavalla. Mikä asia on melkein jokaisessa naistenlehdessä? Mistä on paljon erilaisia tv-ohjelmia kaikilla kanavilla? Mitä mainostetaan hirveästi? Mistä lääkärit puhuvat melkein aina, kun vastaanotolle tulee ihminen, joka ei täytä BMI-normeja? Vastaus on tietenkin laihduttaminen. Tai kauniimmin sanottuna, ”terveelliset elämäntavat”.

Mutta mikä on terveelliset elämäntavat? Onko se sitä, että joka päivä duunin jälkeen mennään salille/juoksulenkille/ ryhmätunnille, jotta tuntee olevansa hyvä ihminen? Ja sitten vielä laittaa kuvan itsestään sosiaaliseen mediaan, jotta muutkin näkisivät, miten hyvä ihminen on? Tai onko se sitä, että punnitsee kaiken mitä syö ja yrittää syödä salaattia niin usein kuin mahdollista? Tämä on ainakin se mitä näytetään elämäntapamuutosohjelmissa ja lehdissä. Mutta onko tämä koko totuus? Onko media huijannut meitä uskomaan, että jos ei sovi BMI-muottiin, ainoa tapa hoitaa asiaa on elämäntapamuutos. Tässä hurja ajatus…mitä jos elämäntapamuutoksen sijaan yritettäisiin muuttaa BMI-muottia? Mitä sitten tapahtuisi? Tulisiko tvstä laihdutusohjelmien sijaan enemmän ohjelmia, joissa ”ylipainoiset” ihmiset olisi ylpeitä itsestään ja kehostaan? Olisiko naistenlehdissä artikkeleita siitä, miten voi näyttää mahtavalta kaiken kokoisena? Vaihtuisiko keltaisen lehdistön ”näin laihdutat 20 kiloa viikossa” – jutut johonkin toiseen aiheeseen? En tiedä, tämä on vaan ajatusleikkiä.

Toisaalta on se tosiasia, että vakava ylipaino aiheuttaa terveyshaittoja. Nyt en siis puhu siitä, että ihminen olisi 10 kiloa BMImuotin yläpuolella, vaan ehkä 50 kiloa tai enemmän. Minulla on ehkä 20-30 kiloa ylipainoa. Painoni lisääntyi dramaattisesti, kuin aloin käyttämään psyykenlääkkeitä. Haluaisin voida hyvin tämän kokoisena. Mutta totuus on, että en voi hyvin. Tämän kesän aikana olen huomannut, että kehoni alkaa antamaan enemmän ja enemmän periksi. Minulla on paljon fyysisiä sairauksia, joita ylipaino ei varmaan paranna. Huomaan että hengästyn helposti, sydän hakkaa, polvet ja lonkat alkavat antaa periksi jne. Jos kuuntelee mediaa ja lääkäreitä, paras tapa hoitaa tilannetta on laihduttaminen.

Olen yrittänyt laihduttaa jo 15 vuotta. Ja painoa tulee aina vaan lisää. Olen aina luullut että vika on minussa, että minulla ei ole tarpeeksi tahdonvoimaa. Mutta mitä jos vika ei ole minussa? Mitä jos koko tapa, miten yhteiskunta puhuu kehoista ja painosta on vinksahtanut? Mitä jos jatkuvat laihdutusyritykseni vaan tekevät minua sairaammaksi?

Laiha henkilö katsoo itseään peilistä ja näkee lihavan hahmon. Pelkistetty piirros mustavalkoinen.

Tämä tuntuu olevan mahdoton yhtälö. Laihtuminen ei onnistu, tai jos onnistuuu, kilot tulevat yleensä takaisin. Ja ainakin minun tapauksessani psyykiset oireet pahenee jos himolaihdutan. Samalla joskus pitää laihduttaa, että pysyy kunnossa. En tiedä ratkaisua tähän yhtälöön. Mutta tiedän ainakin, mikä EI ole ratkaisu. Ratkaisu ei ole se, että katsoo läpi kaikki television laihdutusohjelmat, jotta itse alkaisi painonpudotusprojektiin. Tai katsoa läpi kaikki laihdutusohjelmat, jotta huomaisi, miten ällöttävä läski on ja miten pitäisi vihata itseään. Ratkaisu ei ole se, että rankaisee itseään syömättömyydellä kun on ahminut. Ratkaisu ei ole se, että yrittää pärjätä salaatilla koko päivän ja sitten kun illalla tulee kotiin ahmii, koska on niin nälkäinen. Ratkaisu ei ole se, että treenaa tuntikausia, vaikka keho olisi kuinka rikki tahansa. Tätä kaikkea olen tehnyt. Tämä kaikki on ylläpitänyt syömishäiriötäni.

Luulin, että paransin itseäni treenaamalla hulluna ja syömällä liian vähän. Luulin, että syömishäiriöni menisi pois itsekurilla. Jos en enää ahmisi, olisin terve syömishäiriöstä. Jos kituisin, olisin terve syömishäiriöstä. Mutta se ei mene niin. En ole ainoa jolla on syömishäiriö. Länsimaalaisella yhteiskunnalla on syömishäiriö.

BMI

Bmi body mass index on tapa tarkistaa, jos henkilö on alipainoinen, normaalipaioinen tai ylipainoinen. Normaaliksi luokittava bmi on 19-25. Bmi lasketaan jakamalla paino kahdesti pituudella. Jos vaikka henkilö on 70 kiloa ja 1,60 metriä hänen bminsa lasketaan 70 jaettuna kahteen kertaan 1,60. Monesti erityisesti fat activistit ovat kritisoineet pelkän bmin tarkastelua siitä, että se unohtaa sen tosiasian, että henkilö jonka bmi on yli 25, voi myöskin olla terve. Lisäksi bmi:tä on kritisoitu liiallisesta suppeudesta: miksi juuri 25 on normaalin bmin yliraja?

Piirros miehestä
Henrik