—
Kesällä 2017 yskin paljon joka päivä ja imusolmukkeet olivat välillä kipeät leuan alla. Lisäksi minua väsytti tavallista enemmän eikä ruokakaan aina maistunut. Minulla epäiltiin astmaa ja kokeilin jopa astmapiippuakin, mutta se vain pahensi öistä hengityksen raskautta. Onneksi lääkäri tajusi laittaa minut keuhkokuvaukseen. Siinä selvisi heti, että keuhkoissani on iso kasvain ja jouduin samantien menemään syöpätautien osastolle lisätutkimuksiin. Matkalla itkeskelin julmaa kohtaloani ja mietin että olikohan tämä menoa nyt. Paikan päällä minut laitettiin heti tarkempiin kerros- ja tietokonetomografia -kuvauksiin, joiden perusteella jäin syöpäosastolle muutamaksi viikoksi hoitoon. Kuvien perusteella ei tiedetty oliko kasvain hyvä vai huonolaatuinen ja että onko minulla mahdollisuuksia parantua. Ne olivat synkkiä hetkiä. Milteinpä elämä vilisi silmissä.
Osastolla minua lohduttivat iltahoitajat ja he loivat minulle toivoa myös paranemisesta. Minulle iski silmää lihavahko mies hoitaja joka oli yövuorossa. Kuuluiko tämä kokonaisvaltaiseen hoitosuunnitelmaan?Tutkimukset jatkuivat ja selvisi että minulla on imusolmukesyöpä, josta paranee nykyään yli 80% sairastuneista. Minulle hoitajat jatkoivat osastolla psyykkaamistaan, että minulla on toivoa ja vähän piristyin, mutta olin silti pelokas tulevaisuuden suhteeen. En tiennyt juuri mitään imusolmukesyövästä enkä syöpähoidoista. Mietin jo elinikäänikin, tuleeko se lyhenemään paljon. Minulla oli syöpä levinnyt toiseksi pahimmalle levinneisyysasteelle joten minulle aloitettiin sytostaattihoidot, heti kun pystyttiin lokakuussa 2017 jolloin olin 37-vuotias.
Syövästä paranemiseen vaikuttavat tutkijoiden mukaaan mm. ikä, fyysinen kunto, elämäntavat, ruokavalio sekä levinneisyysaste. Myös se vaikuttaa onko imusolmukesyöpä hitaasti kasvavaa tyyppiä vai nopeasti kasvavaatyyppiä, johon sytostaatit toimivat paremmin. Hoitojen alussa pelkäsin, että miten jaksan fyysisesti ja psyykkisesti syöpähoidot, sillä minulla ne menivät pitkän kaavan mukaan. Sitten kun läheiseni alkoivat tukemaan minua kestämään raskaita hoitoja, niin jaksoin taas paremmin. Kaikki ihmissuhteet olivat kultaakin kalliimpia vaikeassa tilanteessa. Niiden avulla jaksoin läpi hoitojen olla olemassa. Onneksi minulle teki puolen vuoden pitkät syöpähoidot n.30v komea mieshoitaja, joka oli toiselta ammatiltaan psykiatrinen sairaanhoitaja ja opiskeli terapeutiksi. Hän jututti minua ja muita huoneessa olevia potilaita hoitojen ajan hyvin huomioiden ja piristi huumorin keinoin.
Aluksi minua hoitivat vanhemmat sytostaattihoitojen jälkeen mutta suurimman osan ajasta oma poikaystävä huolsi minua kun olin rätti poikki puhki väsynyt (eli vuodepotilas) solumyrkyistä 5 päivää hoitojen jälkeen. Hiukseni ohenivat enkä ostanut edes kallista peruukkia, se olisi vain hiostanut päässä, vaikka kaunis olisikin ollut. Siitä olisi korvattu vain n. puolet hinnasta. Muutaman sytostaatti-hoidon jälkeen kävin taas tt- ja pet-kuvauksissa, joissa vähän ennen joulua selvisi, että syöpääni tepsivät sytostaatit hyvin.Sitä ennen kyselin kauhuissani jatkuvasti, että paranenko ja että kuinka kauan elän?
Poikaystäväni passasi minua hoitojen jälkeen urhoollisesti, hän joutui 5 päivää niiden jälkeen tekemään yksin kaikki kotityöt. Olen yrittänyt sitä hyvitellä jälkeen päin taloudellisesti. Kavereiden kanssa käytiin ulkona syömässä ja parannettiin maailmaa samalla kun hoidot olivat kesken. Myösmielenterveys-yhdistyksessä juttelu nousi arvoon arvaamattomaan. Niemikotisäätiön puhelinpäivystykseen soittelin syöpähoitojen ajan melkein joka ilta. He tukivat minua paljon. Haluankin kiittää kaikkia läheisiä ja tukijoitani. Ilman heitä en olisi tässä. Paranin kokonaan syövästä puolenvuoden sytostaattihoitojen ansiosta keväällä 2018. Silti sain myös käydä 15kertaa sädehoidoissa kesäkuussa 2018 koska kasvaimesta oli pieni palanen vielä jäljellä, mikä ei ollut toiminnassa. Siirryin niitten jälkeen 5 vuotta kestäneeseen seurantaaan, jossa käydään tt- ja pet kuvauksissa 4kk välein. Virallisesti olen terveiden kirjoissa vasta 5 vuotta paranemisen päästä.
