—
Teksti: Arttu Holm
Kuvat: Matti Koskinen
FIRESTARTER (1984)
Ohjaus: Mark K. Lester
Käsikirjoitus: Stanley Mann
Kesto: 1h 49min
Ikäraja: K-18
Pääosissa: Drew Barrymore, David Keith, Martin Sheen, George C. Scott, Heather Locklear
Stephen Kingin romaanin pohjalta
(Arvostelu saattaa sisältää muutaman spoileria liippaavan kohdan.)
Firestarter (Tulessa syntynyt) alkaa mustasta yöstä, jossa isä Andy ja tämän pieni tytär Charlene ”Charlie” pakenevat mystisen, kasvottoman ”VIRASTO”-organisaation agentteja keskellä väentungosta. He nousevat taksiin ja matkaavat lentokentälle.
Isä-Andyn päätä särkee ja tytär Charlie on peloissaan. Andy saa satunnaisia flashbackeja vanhasta elämästään ja hallusinaatiogeeni-kokeesta mihin hän osallistui vuosia sitten yhdessä lapsen äidin kanssa. Koe epäonnistui ja kaikki kokeeseen osallistuivat, paitsi Andy ja hänen silloin vielä tuleva vaimonsa, kuolivat. Andy sai kokeen aikana kyvyn, kyvyn ”tönäistä” muita ihmisiä mielessään eli saada heidät toimimaan tahtonsa mukaan ja/tai vahingoittaa heitä. Tästä johtuvat myös Andyn päänsäryt, sillä ”tönäisyt” tavallaan syövät Andyn tietoisuutta ja siten myös heikentävät häntä.
Andyn ja hänen vaimonsa rakkaudesta syntyi vuosia myöhemmin Charlie, jonka kyvyt ovat vielä monitahoisemmat kuin Andylla: pyrokineesi. Charlie pystyy luomaan tulta ja säätelemään ympäristönsä lämpötiloja mielensä voimalla, sekä omaa samankaltaisia ”tönäisyvoimia” kuin isänsä. Aluksi kaikki on hyvin ja perhe elää varauksellisen (pitäisikö olla ”varauksettoman”?) onnellisina VIRASTO:n valvovan silmän alla. Lopulta VIRASTO tappaa Charlien äidin ja yrittää kaapata Charlien, minkä Andy onnistuu estämään. Andyn ja Charlien pakomatka alkaa.
Andy ja Charlie matkaavat ympäri Yhdysvaltoja (oletettavasti jossain eteläisissä osissa) ja kohtaavat niin hyviä kuin pahojakin ihmisiä. Pahat ihmiset eli käytännössä ahneen VIRASTO:n agentit kuitenkin pääsevät heidän jäljilleen, kaappaavat heidät ja sulkevat jonkinlaiseen tutkimuslaitokseen ja aloittavat kokeet… Kokeiden tarkoituksena on tavalla tai toisella (jopa ”tarkoitus pyhittää keinot” -tyylillä) saada kaikki mahdollinen hyöty ja tieto esiin Charlien voimista, jotta ne voitaisiin valjastaa armeijan käyttöön aseteknologialle. Kaikki ei tietenkään mene suunnitelmien mukaan ja homma palaa näpeille.
Elokuva käsittelee teemoja kuten kuinka olla sinut itsensä kanssa, kuinka käsitellä tunteita kuten vihaa, pelkoa, surua, oikeaa ja väärää sekä erilaisuuden ymmärtämistä, mutta toisaalta myös ihmisen ahneutta ja pelkoa kaikkea uutta ja erilaista kohtaan. Elokuvan edetessä Charlie joutuukin hyvin pienestä iästään sekä isänsä suojeluksesta huolimatta kohtaamaan aikuisten paikoin julman ja kylmän sekä paikoin hyvin ahneen ”mulle, mulle, sulle, mulle, mulle, mulle” -maailman ja yrittää kasvaa siinä.
Elokuva oli mielestäni oikein mukiinmenevä Stephen King -filmatisointi, vaikka King itse kuuleman mukaan vihasi teosta yli kaiken. En ole lukenut Kingin Tulisilmä-romaania, mikä ilmeisesti poikkeaa enemmän tai vähemmän nyt nähdystä. Tavaraa on kirjassa ilmeisesti myös enemmän kuin mitä Firestarter näytti, vaikka elokuvallekin tulee miltei kaksi tuntia kestoa.
Ottamatta sen enempää kantaa elokuvan ja romaanin yhteensopivuuteen taikka Kingin näkemyksiin elokuvasta, oli Firestarter minulle oikein passeli fantasiajännäri hiihtolomani maanantai-iltaan. Vaikka pidinkin Firestarterista oikeinkin paljon, on siinä mielestäni myös heikkouksia, kuten tietynlainen ajoittainen suoraviivaisuus, mikä toistuu elokuvassa muutamaankin otteeseen. Suoraviivaisuus ei aina tuntunut sopivan teokseen vaan olisi muutamassakin kohtaa ollut paikallaan pitää hitusen täyteläisempänä tai leikata kohtaus kokonaan pois. Elokuvassa toki pohjustetaankin joitainkin asioita, kuten Charlien ja tämän uuden (petollisen) ystävän suhdetta, sekä Andyn ja Charlien sekä heidän vankilansa VIRASTO:n tutkimuslaitoksen väen välistä kissahiiri- ja ”kuka kusettaa ketä?” -leikkiä.
Firestarterin parasta antia on mielestäni kuitenkin lopputaistelu, missä Charlie nousee vangitsijoitaan vastaan ja polttaa kaiken tieltään tuusan shembaloiksi, Tangerine Dreamin upean kingmäisen soundtrackin säestäessä tahtia.
Elokuvan ohjaaja Mark L. Lester tunnetaan etenkin hyvinkin genremäisten tuotantojen kuten ultraväkivaltaisten ja raakojen Commando- ja Luokka 1984 -elokuvien ohjaajana. Firestarterissa näkyy Lesterin kyky rakentaa jännitystä, kuin myös toimintakohtauksia. En tiedä oliko Suomen ikäraja K-18 Firestarterin tapauksessa hieman liioiteltua, vaikka elokuvassa ruumiita tuleekin astetta ottavammalla kädellä. Olisiko K-16 voinut kuitenkin riittää, sillä olen nähnyt graafisempaakin tarjontaa joissain nimenomaan K-16-filkoissakin…?
Vaikka edellä mainitut Commando ja Luokka 1984 olivatkin raakoja sekä paikoin hyvin nihilistisiä maailmankuvauksia, tekee Firestarter niihin tietynlaista pesäeroa hitusen toiveikkaammallakin maailmankuvauksellaan. Tämä oli mielestäni oikein positiivinen piirre.
Tokikin elokuvassa oli myös Lesterille ominaisesti hyvin tylyäkin menoa kuten VIRASTO:n häpeilemättömyys käyttää jopa väkivaltaa saadakseen haluamansa sekä Andyn ja Charlien ajoittaiset väkivaltaiset välienselvittelyt agenttien kanssa.
En ole ihan satavarma, mihin genreen Firestarter tulisi pudottaa, sillä siitä löytyy niin yliluonnollista, road-movieta, kasvukertomusta, kauhu- ja toimintatrillerielementtejä kuin perhedraamaakin. Toki kaikki hyvin tyypilliseen Stephen King filmatisoinnin tapaan.
Joka tapauksessa Firestarter toimi minulle oikein hyvin sellaisena 3,7/5:n tähden kokonaisuutena ja saatan katsoa sen vielä joskus uudestaan. Hyvää elokuvassa olivat tunnelma ja sen rakentaminen, toimintakohtaukset ja soundtrack. Huonoa ajoittainen suoraviivaisuus.
Kiitos, kumarrus ja UGH!
