—
Teksti ja kuvat: Arttu Holm
Otsikkokuva: Johan Siljo
Olette tottuneet lukemaan minulta Artun leffanurkan elokuva-arvosteluja ja runoja sekä muuta mukavaa. Tässä nyt ensin kuitenkin matkareportaasia siitä, miten Tampere minulle parin päivän aikana näyttäytyi. Olin sopinut Valoa!-toimituksessa ja Cinemadrome-elokuvafestivaalin porukoiden kanssa, että akkreditoituisin festivaaleille ja tekisin sen elokuvista sekä matkastani jutut kesän numeroon. Viidestä näkemästäni elokuvasta yhden arvio on jutun lopussa, ja loput ovat luettavissa Mielettömän valon nettisivuilta. Siis matkaan!
Cinemadrome-elokuvafestivaali on itsetietoisesti kauhuun, B-elokuviin, exploitaatioon ja splatteriin erikoistunut kahdesti vuodessa järjestettävä, ehdottomasti K-18 leffakulinaristi-risteily. Elokuvaesitykset ovat Tampereen Arthouse Cinema Niagarassa. Festareilta ei makua, meininkiä tai särmää puutu.
Perjantai 1.4.2022:
Lähden huhtikuun kevättalvisesta Helsingistä kohti Tamperetta junalla. Matka kestää hieman yli kaksi tuntia, eli ihan suotuisasti. Mitä nyt kankut pääsevät vähän puutumaan. Saavun Tampereelle ja nyt minun olisi löydettävä perille hotelliini. Käytän Google Mapsia, jonka avulla hotelli löytyykin kohtuu nopeasti. Ilman Mapsia olisin mitä luultavimmin ollut enemmän ja vähemmän hukassa, sillä hotelli on hieman syrjässä.
Lopulta pääsen kuin pääsenkin hotellin ovelle, mutta se on lukossa. Vieressäni joku toinenkin tyyppi, jonka pitää päästä sisään, on ihan että mitä ihmettä? Lopulta ovi kuitenkin aukeaa, kun joku hotellivieras tulee ulos. Saan kirjauduttua hotelliin sisään respan työntekijän avustamana ja minut ohjataan huoneeseeni. Hotellin työntekijät ovat asiallisia ja mukavia. Huoneeni on pieni ja viihtyisä sekä siisti, mitä nyt ehkä pikkuisen pölyinen. Kylpyhuonekin on kodikas.
Istun hetkisen huoneessani, kunnes päätän lähteä etsimään Tampereen elokuvakeskus Niagaraa, jossa Cinemadrome-elokuvafestivaali järjestetään. Harhailen aikani kaupungin keskustassa, mutta lopulta löydän kuin löydänkin tieni perille.
Niagaran aula on viihtyisän kodikas. Seinillä on elokuvajulisteita. Itse saliin kuljetaan elokuvateatterin baarin kautta, joka on pieni ja viihtyisä, hieman astetta lämpimämpikin.
Kerron kassatyöntekijälle kuka olen ja millä asialla tulossa festivaaleille. Minut luvataan päästää sisään hieman ennen näytöstä. Jään baariin odottamaan. Olen hieman etuajassa, sillä ensimmäinen näytös alkaisi vasta klo 18 eikä klo 17, kuten olin aluksi muistellut. Aikaa kuluu. Olen istunut baarissa jo tovin huomatakseni, että sisään alkaa saapua sen näköistä porukkaa, että he myös ovat luultavasti tulossa festivaaleille asiakkaiksi. Baarin perälle saapuu dj, joka alkaa soittaa elokuva-aiheisia vinyylejä. Ihmisiä tulee koko ajan lisää ja meininki on rentoa ja intoisaa. Ensimmäinen näytös alkaisi kohtapuoliin. Minut päästetään sisään saliin.
Jos baari (vaikka toki viihtyisä olikin) on kohtuullisen lämmin ja pienehkö, on Niagaran elokuvasali väljä, viileä ja viihtyisä. Päätän istua takimmaiselle riville.
Ensimmäinen elokuva on The Retrievers vuodelta 1982. En tiedä elokuvasta mitään, joten menen näytökseen ilman ennakko-odotuksia. Kaikki festivaalin elokuvat ovat K-18. Hieman ennen elokuvan alkamista tapahtuman järjestäjät Tomi Peuhkurinen ja Ville Lähde lausuvat alustuksen festivaaleille. Yleisö on innoissaan. Osa heistä on vanhempia Cinemadrome-konkareita.
Illan aikana näytettäisiin kolme elokuvaa. Niin myös seuraavana päivänä, lauantaina. Minä en ehtisi kuitenkaan katsoa kaikkia kolmea lauantain elokuvaa, mutta siitä myöhemmin lisää. Salissa esitetään mainoksia monista itselleni tutuista elokuvamedioista ja niitä käsittelevistä YouTube-kanavista, kuten Hikiset leffanörtit ja Video Space.
Ensimmäinen elokuva päättyy ja tapaan nopeasti edellä mainitun Peuhkurisen. Hän on oikein ystävällinen ja mielissään, että tulin tapahtumaan, jonka mahdollistamisesta kiitin. Huomaan, että tapahtumassa on myös joitain tuttuja tai puolituttuja henkilöitä.
Illan toinen elokuva on Vampires Night Orgy ja kolmas Nightmare. Kaikki illan elokuvat ovat avoimen “roskaisia” ja viihdyttäviä B-elokuvia. Erittäin maukkaita, nimenomaan live-yleisön kanssa. Tällaista kommenttia myös kuulin sivukorvalla yleisön itsensäkin toteavan. Toinenkin elokuva on hauska, vaikkei kaiketi tarkoituksella? Hyvää kalkkunaviihdettä kuitenkin.
Jään saliin istumaan elokuvien väliaikojen ajaksi. Baarin puolelta kantautuu iloinen ja kovaääninen puhe ja juhlinta. Kolmas elokuva alkaa ja on mielestäni illan paras. Muukin yleisö selkeästi nauttii elokuvista ja meiningistä. Illan viimeisen elokuvan päättyttyä poistun salista ja kävelen takaisin hotelliin kaupan kautta.
Huomenna sitten seuraava kierros.
Lauantai 2.4.2022:
Herään hotellihuoneestani noin 9:20, vedän vaatteet niskaan ja suuntaan hotellin aamupalalle. Huoneesta olisi kirjauduttava ulos klo 11. Kirjaudun ulos ja päätän suunnata Näsilinnankadun Viiden tähden elokuvadivariin, josta olen kuullut paljon positiivisia huhuja. Viivyn liikkeessä yli tunnin… Valikoima on järkälemäinen ja liike yllättävän iso. Ostan useamman elokuvan ja postikortteja. Liikkeessä on viihtyisän kodikasta ja elokuvia lattiasta kattoon, luultavasti ainakin kymmeniä tuhansia.
Tämän jälkeen palloilen ympäri Tampereen keskustaa. Ilma on suhtkoht lämmin ja aurinkoinen. Ihmiset ovat enimmäkseen iloisella mielellä. Jatkan käppäilyäni ja päädyn Särkänniemeen ja sen akvaarioon visiitille. Akvaario on suht pieni, mutta hieno. Myös maaeläimiä löytyy, muun muassa kilpikonnia, hyönteisiä, liskoja ja kaimaaneja.
Tultuani ulos akvaariosta päätän käydä vielä viereisessä Sara Hildénin taidemuseossa. Näyttely on huikea kokemus Anna Retulaisen töistä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun vierailen Särkänniemen akvaariossa ja Sara Hildénin taidemuseossa. Näyttelyn jälkeen menen Tampereen Koskikeskukseen syömään ja hakemaan leffaeväitä tuleviin illan Cinemadromen näytöksiin.
Kuten jo aiemmin mainitsin, en ehtisi katsoa lauantain kaikkia kolmea elokuvaa, sillä paluujunani Helsinkiin lähtee siten, että minun täytyy jättää kolmas elokuva (nimeltään Don’t Panic) valitettavasti väliin. Syötyäni ja leffaeväät ostettuani suuntaan Niagaraan odottamaan ensimmäisen elokuvan alkua. Ensimmäisenä näkisin elokuvan Savage Dawn ja sen jälkeen jo kertaalleen Helsingin Night Visions -festareilla näkemäni elokuvan Tammy & The T-Rex.
Istun jälleen Niagaran baarin pöydässä odotellen ensimmäisen elokuvan alkua innoissani. Kello lähenee vähitellen h-hetkeä. Baarissa on lisäkseni noin kourallinen muita ihmisiä, lisää valuu vähitellen sisään. Ovet näytökseen avataan ja päädyn istumaan samalle takarivin paikalle 7, kuten eilenkin. Kohta vedetään taas!
Ensimmäinen näytös on ohi. Ihmiset viihtyvät. Jään elokuvasaliin istumaan sekä odottamaan seuraavaa ja viimeistä näytöstäni. Kuulen, kuinka Niagaran baarista kuuluu eilisestä tuttu kova kohina ja juhlinnan ääni.
Tammy & The T-Rexin olen kertaalleen nähnyt ja voin vain arvata kaikki ne Night Visionsistakin tutut pian koittavat yleisön yhteisölliset räkähuutonaurut, aplodit ynnä muut huomionosoitukset. Ennen elokuvan alkua käydään pieni Cinemadrome-aiheinen tietovisa palkintoineen. Voitan itsekin vahingossa yhden, kun vastaukseni menevät sekaisin toisen vastaajan kanssa. Myös tämä toinen vastaaja saa onneksi palkinnon.
Elokuva soljuu kuten olin arvellutkin, iloisesti ja viihdyttävästi. Yleisö selkeästi tietää, millaista sisältöä se on tullut katsomaan. Tammy & The T-Rexin päätyttyä vaihdan nopeat loppusanat järjestäjä-Peuhkurisen kanssa. Lähden äkkiä pinkomaan kohti rautatieasemaa ja paluujunaani takaisin Helsinkiin.
Pian istunkin jo junassa. Pelkäsin, etten ehtisi viimeiseen junaan, mutta sepä onkin lopulta itse myöhässä joten ennätän lopulta ihan passelisti. Junani saapuu takaisin Helsinkiin. Kotiin menen pikaruokalan kautta, koska yöruoka best!
Loppuun fiilikseni niin Tampereesta kuin Cinemadromestakin. Tampere on selkeästi kesäkaupunki. Tammerkoski on kaunis auringon paisteessa ja ihmiset ihan jees. Vaikka nyt olikin vielä kevättalvi, oli ilma kuitenkin jo kohtuu lämmintä ja valoa on runsaammin. Tampereella on mielestäni hyvät ja toimivat palvelut sekä selvä kaupunkilaismeininkinsä. Minulle ei jäänyt mitään negatiivista sanottavaa kaupungista palveluineen sekä yleisilmeineen.
Cinemadrome näyttäytyi minulle maanläheisenä, sopivan pienenä B- ja exploitaatioelokuvan harrastajan kulinaristielämyksenä, näin untuvikollekin uutena ja mieleisenä kokemuksena. Ihmiset olivat rentoutuneita ja iloisia sekä selkeästi odottivat festivaalia ja sen elokuvia mielissään. Niagara on esityspaikkana loistava ja toi Cinemadromeen oman leimansa ja fiiliksensä.
Kaiken kaikkiaan tämä oli ihan helvetin siisti reissu. Niin Tampereelle kuin etenkin Cinemadromeen aion vielä joskus uudelleen palata. Lämpimästi kiitos Tomi Peuhkurinen sekä muu Cinemadromen porukka, kuin myös Mieletöntä valoa -toiminta tämän matkan mahdollistamisesta. Tämä oli erittäin upeaa! Kiitos ja kumarrus!
Näin Cinemadromessa siis kaikkiaan viisi elokuvaa (Tammy & The T-Rex, The Retrievers, Vampires Night Orgy, Nightmare ja Savage Dawn). Niiden arviot ovat täällä.
Teksti ja kuvat: Arttu Holm
–
