—
Teksti: Petra Virtanen
Kuva: Kuvakaappaus Micosoft Teamsista
Artikkeli on osa Kolme näkökulmaa asunnottomuuteen -kokonaisuutta.
Kuka olet ja missä työskentelet?
Olen Elisabet Erkkilä, projektiasiantuntija asunnottomuutta vähentävässä sosiaali- ja terveyspalvelujen hankkeessa, joka on Helsingin kaupungin ja Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittama hanke.
Tavoitteemme on kehittää nuorille asunnottomille suunnattuja asunnottomuutta vähentäviä sotepalveluja. Toinen iso kehittämislinja on asumisneuvonnan laajentaminen. Olen mukana nuorten jonotyömallin kehittämisessä, josta kerron kohta vähän lisää. Koko hanke on osa Ympäristöministeriön koordinoimaa asunnottomuuden vähentämisohjelmaa vuosille 2020–27.
Helsingin kaupungin organisaatiossa sijoitumme sosiaali- ja terveystoimialalle ja terveys- ja päihdepalveluihin ja edelleen psykiatria- ja päihdepalvelujen alle asumisen tuki -nimiseen yksikköön.
Mitä teet työksesi?
Nuorten jonotyömallin kehittämislinjassa tavoitteena on auttaa tuetun asumisen jonossa olevia nuoria tai palvelujen ulkopuolella olevia asunnottomia tai asunnottomuusuhan alla olevia 18–29-vuotiaita asumispalvelujen ja muiden sosiaali- ja terveyspalvelujen piiriin. Tämä on jalkautuvaa ja monialaista työtä asunnottomien keskuudessa. Meillä on neljä sosiaaliohjaajaa ja kaksi sairaanhoitajaa. Työhöni kuuluu tämän tiimin vetämistä, hanketyön koordinoimista, suunnittelemista, raporttien kirjoittamista ja sidosryhmä- ja verkostotyön edistämistä.
Millaisia syitä voi löytyä asunnottomuuteen?
Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen puute, työttömyys, köyhyys, velkaantuminen, elämänhallinnan taitojen ja arjen tuen puute sekä hoitamattomat päihde- ja mielenterveysongelmat, jotka sitten näkyvät asumisen taidoissa: syntyy vuokravelkoja ja häiriöitä asumisessa.
Kuitenkin monella pelkästään luottohäiriömerkintä vaikuttaa siihen, että asuntoa on yksinkertaisesti vaikea saada.
Tarvitsevatko ihmiset, joilla on riski jäädä asunnottomiksi tai ovat jo jääneet, tukea asumiseen?
Joillain on vain vaikeuksia löytää asunto ja he tarvitsisivat vain asunnon. Osa meidän palvelujen piirissä tarvitsee aika paljonkin tukea arkeen, asumisen turvaamiseksi; kodinhoidollisiin asioihin, vuokranmaksuun ja talousasioihin, asunnon siistinä pitämiseen, terveydentilan hoitamiseen, itsestä huolehtimiseen. Jos on reippaammin tuen tarvetta, niin tarvetta voi olla lääkehoidon seurantaan ja hygieniasta huolehtimiseen. Tuen tarve vaihtelee yksilöllisesti ja tuki pitäisi räätälöidä yksilöllisten tarpeiden mukaisesti.
Millaista tukea te tarjoatte asunnottomuuden ehkäisemiseksi?
Jos on esimerkiksi vuokravelkaa, Helsingin kaupunki tarjoaa asumisneuvontaa. Asumisneuvonnalla on hyvät tulokset. Häätöjä pystytään ehkäisemään ja asumisen jatkuminen turvaamaan neuvonnalla ja asioiden selvittelyllä. Aluesosiaalitoimesta voi myös hakea ehkäisevää toimeentulotukea esimerkiksi vuokravelkoihin.
Meillä asumisen tuessa on asunnottomuustilanteita, jossa asuminen aiemmin päättynyt asumisen ongelmiin. Tämä kertoo usein siitä, että tarvitsee tukea asumiseen jatkossa. Asumisen tuessa tarjotaan kotiin vietävää räätälöityä tukea lähityön keinoin eli kotikäyntejä ja apua perusasiointiin. Lisäksi asumisen tuella on myös sekä omana että ostopalveluna vahvempaa tukea tarjoavia ympärivuorokautisia asumisyksiköitä. Niissä noudatetaan asunto ensin -periaatetta ja niihin pääsee asumaan ilman elämäntavan muuttamiseen liittyviä ehtoja eli asukkaalla voi olla runsastakin päihteidenkäyttöä, tai hän tarvitsee asumiseen muuten paljon tukea ja esimerkiksi vuokranmaksun seurantaa. Tuen muodot vaihtelevat paljonkin.
Millaista tukea he voisivat vielä tarvita?
Jalkautuva työ, jossa on sosiaali- ja terveydenhuollon ja myös päihdepalvelujen osaamista, on osoittautunut tosi hyväksi tavaksi auttaa. Tällainen kokonaisvaltainen ymmärrys asunnottoman elämäntilanteeseen liittyvistä erityistarpeista on mielestäni olennaista. Monialaisuus aidossa merkityksessä, eli että pystyisi aidosti yhdistämään sosiaali- ja terveyspalvelujen osaamisen ja joustavan ja kiinnipitävän palvelun.
Pitääkö paikkansa, että nuorten aikuisten keskuudessa asunnottomuus on yleistä? Miksi?
Koko maan asunnottomista tilastoissa 20 % on nuoria ja nuorten osuus myös noussut viimeisinä vuosina, mikä on huolestuttavaa. Lisäksi nuorten keskuudessa voi olla piiloasunnottomuutta mikä ei näy tilastoissa. Eli kyllä se on huolestuttavan yleistä, jos ajattelee, että viidesosa kaikista asunnottomista on nuoria ja nimenomaan alle 25-vuotiaita.
Nuoria on asunnottomina samoista syistä kuin asunnottomia yleensäkin, ja sitten taustalla on myös ylisukupolvisia syitä, vanhempien köyhyys tai yhteiskunnasta syrjäytyminen. Kotona ei ehkä ole opittu arjen hallintaan liittyviä taitoja, monella on lastensuojelutaustaa, ei ole työhistoriaa. Meidän tuetun asumisen nuorilla on runsaasti päihteiden käyttöä, hoitamattomia mielenterveysongelmia ja oikea-aikainen tuki ja apu on heiltä puuttunut. Jotkut nuoret muuttavat myös suoraan lapsuudenkodista kavereiden nurkkiin pyörimään ja jäävät siitä epävarman asumisen kierteeseen.
Pitääkö myös paikkansa, että mielenterveyskuntoutujien keskuudessa asunnottomuus on myös yleistä? Miksi?
Tämä on siinä mielessä kimurantti kysymys, että ”mielenterveyskuntoutujilla” yleensä tarkoitetaan usein kuntoutumispalvelujen piirissä olevia henkilöitä. Esimerkiksi asumisen tuen mielenterveyskuntoutujien palveluasumisen jonossa ihan puhtaasti asunnottomia ihmisiä ei ole kovin monta henkilöä, vain muutamia kymmeniä täysin asunnottomia. Toinen asia on se, että asunnottomien keskuudessa voi olla paljon ihmisiä, joilla on sekä mielenterveys- että päihdeongelma. Kuinka paljon heitä on sitten hoitamattomina palvelujen ulkopuolella, ei välttämättä edes tiedetä. Kaksoisdiagnoosien hoitaminen vaikuttaa olevan myös vaikeaa, usein siitä tulee sellaista muna vai kana -keskustelua. Ajatellaan esimerkiksi, että päihdeongelma pitää ensin hoitaa ennen kuin mielenterveyttä voidaan tutkia ja niin edelleen. Näitä palvelujen ulkopuolella olevia me tavoitamme jalkautuvassa ja monialaisessa työssä ja ohjaamme palvelujen piiriin. Asumisen tuen jonotyössä tehdään etsivää ja monialaista työtä myös yli 30-vuotiaiden keskuudessa ja yritetään saada heitä palvelujen piiriin.
Mielenterveyden haasteita omaavilla on asunnottomuutta osin samoista syistä kuin nuorillakin: oikea-aikainen apu ja tuki on voinut jäädä saamatta, on pudottu palvelujärjestelmän ulkopuolelle, jonne takaisin pääseminen ilman tukea voi olla raskasta ja vaikeaa. Jos on muutenkin arjessa vaikeaa, tämän tyyppinen avun hakeminen voi olla todella vaikeaa.
Onko olemassa vielä jotain muita ryhmiä, joissa asunnottomuus on yleistä?
Asunnottomana vapautuvat vangit ja asunnottomat naiset voisi mainita tässä kahtena omana ryhmänä. Asunnottomuustyössä on myös viimeisten vuosien aikana alettu huomioida naiserityistä työotetta ja sen tärkeyttä.
Voiko asunnottomuus aiheuttaa tai lisätä mielenterveyshaasteita?
Asunnottomuus on tragedia ja oman kodin menettäminen lisää avuttomuuden ja turvattomuuden tunteita varmasti ihan kaikissa. On myös yleistä, että mielenterveyden haasteita aletaan itse hoitamaan päihteillä. Hätämajoitusratkaisuissa voi myös olla paljon päihteiden käyttöä ja levotonta, mikä voi olla monelle hyvin pelottavaa, ja saattaa lisätä henkilöiden omaa päihteidenkäyttöä. Asunnottomuuden pitkittyminen johtaa oikeastaan kaikkien ongelmien laajenemiseen ja syvenemiseen. Mahdollisimman varhaisessa vaiheessa puuttuminen olisi olennaisen tärkeää.
Muuta, mitä haluaisit sanoa loppuun?
Korostaisin kaikille auttamistyössä oleville aitoa monialaisuutta ja sosiaali- ja terveyspalvelut yhdistävää lähestymistapaa, jos sellainen on mahdollista, jalkautumista asunnottomien keskuuteen ja asunnottomuuden asettamien erityisten haasteiden ymmärtämisen tärkeyttä. Hoitoon lähteminen ei esimerkiksi ole välttämättä motivaatiokysymys, vaan sellaiset prosessit vievät paljon aikaa.
Myös ennaltaehkäisyn näkökulma on tärkeää – että tunnistaa esimerkiksi asunnottomuusuhkaan liittyviä prosesseja eri tukipalveluissa. Lisäksi voisi mainita asioiden puheeksi ottamisen. Mielenterveys- ja päihdeongelmat ja elämänhallinnan kuviot kulkevat usein käsi kädessä ja silloin voi jäädä esimerkiksi vuokravelkaa. Niiden havaitsemisesta huolimatta ei välttämättä huomata kysyä, että miten se asuminen sujuu.
Viimeisimmät artikkelit
- Daido Moriyama – Retrospektiivi: Näyttelyarvio
Daido Moriyama, japanilaisen valokuvataiteen elävä legenda on kuvannut halki vuosikymmenten Japanin saarivaltion ja keisarikunnan yhdistelmänä etenevän yhteiskunnan kaikenlaista muutosta ja murrosta aina näihin päiviin asti niin mustavalko- kuin myös värivalokuvina. - Maailman rauhasta ja vähän muustakin
Heikki Krook pohtii maailmanrauhaa ja ihmisoikeuksia. - TARMO MAJAVA
Arttu Holm kirjoitti tarinallisen runon Tarmo Majavasta. Kuvituksesta vastaa Minea Kärki. - Lukutoukan päiväkirja
Lukutoukan päiväkirjassa tällä kertaa kirja-arvostelussa Katri Helenan elämäkerta, tositarina Sellissä paholaisen kanssa sekä Sinikka Lehtisen kirja Kohtalona Seilin saari. - FIFA:n MM-kisakriisi
Juttu kertoo FIFA:n spedeilystä - Kulttuuri hyvinvoinnin tukenaOleellinen väline toipumisessani on ollut kulttuuri.