—
Teksti ja kuvat: Jenna Paakki
Rebecca Pitkänen on 27-vuotias tulitaiteilija, joka harrastaa myös tanssia ja akrobatiaa. Syntyjään hän on kotoisin Oulusta, ja muuttanut viisi vuotta sitten Tampereelle. Hän tekee tulishowta yhdistyksessä nimeltä Tulikukka Ry, joka on jo kymmenen vuotta edistänyt tulitaiteen asemaa Suomessa. Rebecan kertomasta käy hyvin ilmi hänen intohimonsa tanssiin ja esittäviin taiteisiin, jotka myös auttavat edelleen häntä toipumaan vuosien takaisesta tapaturmasta.
Kuka on, mitä tekee?
”Olen esiintyvä taiteilija ja koulutukseltani myös luonnonvaratuottaja. Kuntoudun muutaman vuoden takaisesta tapaturmasta. Treenaan aktiivisesti tanssia ja akrobatiaa, jotta voisin kehittää mun esiintymistä, oppia uusia taitoja ja samalla myös kuntoutua. Ryhmän kanssa esiintymisen ja keikkojen organisoinnin lisäksi mä hoidan nykyään jonkin verran meidän markkinointi- ja somepuolta, sähköpostia ja olen myös yhdistyksen hallituksessa.”
Mitä tapahtui?
”Liukastuin jäällä, löin pääni ja sain aivovamman. Itse tapahtuma ei kuulosta kovin vakavalta, mutta se aivovamma oli kuitenkin vakava. Nyt olen kyllä paljon paremmassa kunnossa kuin muutama vuosi sitten. Edelleen on kaikenlaista.
Aivovamma on aika monimutkainen juttu, joka vaikuttaa moneen asiaan ja on varmasti jokaisella erilainen. Riippuu paljon siitä, mihin kohtaan aivoja se on tullut. Mulla se vaikuttaa esimerkiksi mun kykyyn sietää rasitusta ja muistiin, asioiden suunnitteluun ja tarkkaavaisuuteen.
Oon huomannu, että nuo tanssi, akrobatia ja jonglööraus ovat parhaita kuntoutusmuotoja. Se on myös ollut yksi syy siihen, miksi mä olen alkanut suuntautumaan enemmän tuonne esittävien taiteiden pariin. Kaikki ne tanssitunneilla tehtävät koreografiat ja monipuolisten liikkeiden opettelu parantaa muistia.
Siitä on paljon tutkimustietoakin, että tanssi vähentää esim. dementian riskiä. Ja ne kaikki haastavat askelkulut ja sellaiset oikein vaikeat tanssiliikkeet, joissa täytyy hallita tarkasti kaikkia kehonosia, ovat kyllä tehokasta aivojumppaa. Jonglööratessakin täytyy olla koko ajan hereillä, ei voi keskittyminen herpaantua tai sitten tippuu ne pallot. Se jotenkin yhdistää noita aivojen osia ja auttaa muodostamaan uusia käytäviä hermosolujen välille.
Alkuun oli todella kova paikka kun ei tiennyt yhtään miten paljon vammasta kuntoutuu. En pystynyt kunnolla puhumaan. Television katselustakin saattoi mennä ihan ylikierroksille, ei pystynyt prosessoimaan edes luontodokumentista tulevaa informaation määrää.
Se oli alussa tosi rankkaa. Ulkoisesti mikään ei muuttunut, kaikkien muiden silmissä olin edelleen samanlainen tyyppi, mutta itse näki maailman ihan eri lailla. Rankka päänsärky kesti alkuun kaksi kuukautta, mutta tuommoiset pahimmat jutut oli onneksi aika nopeasti ohi. Mulla ei vieläkään ole kaatumisesta mitään muistikuvaa.”
Miten löysit tulitaiteilun?
”Mä löysin tulitaiteen pariin vähän vaivihkaa, mä joskus lähdin Tampereella mukaan treenailemaan ja kokeilemaan pyrotaiteita, kun jotkut kaverit sitä Oulussakin harrasti.”
Minkälainen rytmisi on?
”Treeneissä käyn lähes joka päivä, niin paljon kuin jaksaa ja on varaa käydä. Rytmi vaihtelee vähän kausittain. Keväisin saa keskittyä enemmän kaikkiin omiin treeneihin ja muihin omiin projekteihin. Tällä hetkellä teen flaieria Tulikukalle.
Syksyisin sitten aika menee tulishowta tehdessä ja matkustellessa keikoille. Syksy on sesonkiaikaa ja silloin on yleensä aika kiirettä valmistella kaikkia esityksiä ja käydä esittämässä niitä. Ainakin yksi kuukausi on yleensä sellaista, että on useita esityksiä viikossa.
Loppukesästä tai alkusyksystä valmistellaan setti ja mennään sesonki sitten sillä. Tehdään vähän eri kokoonpanoilla ja muokataan sitä sitten syksyn mittaan. Keskellä sesonkia ei enää ehdi tehdä uutta showta.
Me pidetään vuosittain mm. treenileiri, jossa kaikki pääsee pitämään toisilleen workshoppeja ja oppimaan toistensa erityistaitoja ja opettamana toisia.
Vuosikokouksessa päätetään aina tulevan vuoden suunnitelmista. Meitä on aika iso porukka ja ryhmä on jakautunut jo Oulusta Helsinkiin asti, niin on hyvä että voidaan nähdä kaikkia kerralla rauhassa.”
Mikä on parasta tulitaiteessa, mikä sinua motivoi?
”Parasta tulitaiteessa on, että mä saan toteuttaa mun ideoita melko vapaasti ja monipuolisesti.
Myös se, että meillä on niin mahtava ryhmä, jonka kanssa voi aina toteuttaa ja kokeilla erilaisia ideoita, sekä luoda uusia juttuja. Esittävän taiteen saralla on aika rajattomat mahdollisuudet tehdä asioita – voi vaan seurata omaa inspiraatiota.
Meillä on myös niin hyvät raamit jo ryhmänä toteuttaa kaikenlaisia esityksiä. Loppukesästä yleensä tulee mentyä Ouluun, koska meillä on siellä päin enemmän keikkoja ja eniten porukkaa tuliryhmästä, niin on helpointa treenata ja koreografioida siellä.
Motivaation kannalta on myös tosi tärkeää, että porukalla on hyvät ryhmä- ja henkilökemiat. Ei siitä tule oikein mitään jos ei tule toimeen keskenään. Sama pätee myös tanssi- ja akrobatiatreeneihin, pitää pystyä luottamaan toisiin.”
Mitä haluat sanoa pyrotaiteista kiinnostuneille?
”Kannustan kaikkia performanssitaiteista ja tanssista kiinnostuneita kokeilemaan, ei ole koskaan liian myöhäistä aloittaa. Tampereella on avoimia Sirkus Faktorin treenejä, joihin voi hyvin mennä miltä tasolta tahansa ja verkostoitua helposti. Tulikukallakin on avoimia treenejä Oulussa ja Helsingissä. Aina voi ottaa yhteyttä sähköpostitse tai viestitse, jos on kiinnostusta. Flow-taiteita (poit, vanne) opetetaan ainakin Helsingissä Belenos Studiolla.”
Jenna Paakki