Hyppää sisältöön

Mielenterveysongelmat Venäjällä

Kirjoitukset, Media, Valoa! -lehti

Teksti: Anna Petsorowo
Kuva: Adobe Stock / Evdoha

Venäjällä mielenterveyden häiriöt piilotetaan eikä niistä puhuta, koska yhteiskunnassa ei suvaita heikkoja. Mielenterveysongelmainen leimautuu herkästi hulluksi.

Venäjän virallisten tilastojen mukaan kolme venäläistä tuhannesta kärsii mielenterveysongelmista. Kymmenessä vuodessa sairaustapaukset ovat yleistyneet 50 prosentilla. Nopeimmin ovat yleistyneet lasten ja nuorten mielenterveysongelmat. Huumeidenkäyttö, alkoholismi ja liuotteiden haistelu ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti, ja ne ovat pahentaneet mielenterveystilannetta. Nuorison huumeidenkäyttö on 18-kertaistunut kuluneiden kymmenen vuoden aikana Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen.

Mielenterveysongelmat heijastuvat suoraan myös itsemurhayritysten määrään. Venäjällä itsemurhia eniten tekevät nuoret aikuiset, mutta myös lasten itsemurhien määrä on kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Venäjän terveysministeriön mukaan Pietarissa elää eniten erilaisia mielenterveyden häiriöistä kärsiviä ihmisiä. Pietarissa mielenterveydestä voi puhua avoimemmin ja apua on tarjolla enemmän kuin maaseudulla. Uusia mielenterveysdiagnooseja tehtiin silti Pietarissakin vuonna 2017 vain 1340, mikä tuntuu pieneltä viiden miljoonan asukkaan kaupungissa. Pietarilaisen Doktor Piler -terveysalan lehden mukaan Pietarissa on kuitenkin diagnosoituja enemmän kuin missään muualla Venäjällä.

Mielenterveyden häiriöitä podetaan piilossa. Niitä hävetään tai niitä ei tunnisteta, ja usein ne jäävät kokonaan hoitamatta, jolloin ne eivät yllä virallisiin tilastoihin.

Vaikeneminen johtaa hoitamattomuuteen

Lääkärin apuun turvaudutaan Venäjällä harvoin ja terapiaan ei juuri lainkaan. Venäjän valtiollisen Vtsian-tutkimuslaitoksen kyselytutkimuksesta ilmenee, että vain prosentti on hakeutunut psykologin tai psykoterapeutin vastaanotolle. Pahinta on olla ”heikko ihminen”, joten psykologisen avun pyytäminen on vaikeaa.

”Venäläisessä ortodoksisessa etiikassa on kyse siitä, että ihmisen täytyy kestää ja sietää mitä tahansa. Missään tapauksessa ei saa myöntää, että on heikko ja kykenemätön pääsemään itse eteenpäin”, it-insinööri ja tietokirjailija Anton Zainiev kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa joulukuussa 2018.

Koska mielenterveyden häiriöistä ei ole hyväksyttävää puhua, sairastaminen on raskasta myös läheisille. Heillä ei ole käsitystä, miten auttaa. Seurauksena on laaduton hoito, koska potilaat eivät tiedä, mitä heidän pitäisi vaatia lääkäriltä.

kivestä kaiverrettuja eri värisiä kasvoja rautaisessa häkissä päällekkäin kasattuna. Gulakkien uhrien muistomerkki Moskovasta.
Gulakkien uhrien muistomerkki Moskovassa.
Gulak-työleirit olivat yksi Neuvostoliiton aikainen sorron instrumentti niin mielenterveysongelmaisia, poliittisia vankeja kuin rikollisiakin kohtaan.

Psykiatria rangaistuksena

Vahvaa epäluuloa tunnetaan myös psykiatreja kohtaan. Yksi syy löytyy neuvostoajasta, jolloin psykiatriaa käytettiin toisinajattelijoiden rankaisukeinona. Neuvostojärjestelmää arvosteleville tehtiin psykiatriset diagnoosit, joista yleisin oli Neuvostoliitossa kehitetty ”hiipivä skitsofrenia”. Jos toisinajattelijaa ei toimitettu vankilaan, niin hyvin usein kuitenkin mielisairaalaan.

”Hiipivä skitsofrenia” oli Andrei Sneznevskin kehittämän kolmiportaisen skitsofrenialuokittelun yksi muoto. Hoitomuotoina käytettiin sähköshokkihoitoja, kuumia ja kylmiä kylpyjä ja insuliinipistoksia. Keinot olivat globaalisti käytettyjä, mutta kyseiseen tarkoitukseen kidutusluonteisia. Länsimaissa diagnoosia ei tunnettu lainkaan. Niinpä Neuvostoliiton sisäministeriön alaisten mielisairaaloiden toimintaa pidettiin yksinomaan kidutuksena.

Sneznevski ei hyväksynyt psykoanalyysia eikä ihmissuhteiden osuutta mielenterveyden horjumiseen. Diktatuurissa psykoanalyysiin on aina suhtauduttu torjuvasti. Sneznevski diagnosoi hiipivän skitsofrenian seuraavasti: Muutokset alkuperäiseen persoonallisuuteen ovat ristiriitaisia. Potilaalla havaitaan optimismia, vilkasta toimintaa, aktiivista osallistumista entisen passiivisuuden asemasta, taistelua oikeudesta elämään. Otaksuttiin, että potilas oli jo aiemmin ollut psykoottinen ja nyt muuttunut uudismieliseksi ja uppiniskaiseksi.

Toisinajattelijoiden toimittaminen oman tahtonsa vastaiseen hoitoon nähtiin inhimillisenä tekona. Hiipivän skitsofrenian diagnoosin ovat saaneet mm. biologi Zores Medvedev, neuropsykologi Vladimir Bukovski ja matemaatikko Leonid Pljusts.

Yhteiskunta leimaa

Neuvostomenneisyys vaikuttaa edelleen. Venäjällä lääkäreiden vastaanotolla todetaan enemmän skitsofreniaa kuin esimerkiksi masennusta. Ja toisaalta vaikea masennus saatetaan diagnosoida skitsofreniaksi, jolloin väärä hoito pahentaa sairautta. Ylipäätään masennusta ei Venäjällä ole edes tapana hoitaa, koska ihmiset eivät yksinkertaisesti valita siitä.

Jos ihmisillä on jokin diagnoosi, voi jopa lasten hankkiminen olla vaikeaa, sillä ongelman ei haluta periytyvän. Tästä syystä monelle diagnosoidulle naiselle on tehty pakkoabortti.

Mielenterveyshoidon koetaan tulevan kalliiksi yhteiskunnalle, ja siksi sen saaminen on vaikeaa. Potilaat eivät saa ajankohtaista tietoa sairaudestaan, eikä heidän tilaansa useinkaan hoideta asiaankuuluvalla tavalla. Henkilökohtaisia sairauskertomuksia ei anneta potilaille, vaikka se lisäisi heidän ymmärrystään sairaudestaan.

Kun henkilö on saanut jonkin diagnoosin, hän joutuu usein selittämään ja puolustamaan omaa tilaansa. Stigma vaikuttaa yhä voimakkaasti.

Lähteet: 
https://yle.fi/uutiset/3-5107470
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005934582.html
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hiipivä_skitsofrenia
https://news.sky.com/story/living-with-mental-health-problems-in-russia-10289759