Hyppää sisältöön

Väkivallan syyt ja seuraukset 

Etusivu > Mediaa! > Väkivallan syyt ja seuraukset 

— Media, Valoa! -lehti

Teksti: Heikki Krook 
Kuvitus: Irene Vapalahti 

Olen viime aikoina pohtinut väkivaltaa yhteiskunnallisena ilmiönä. Mieleen on herännyt kysymyksiä siitä, miksi ihmiselle on mahdollista käyttäytyä väkivaltaisesti. Asiaan vaikuttavat uskoakseni sekä biologiset että psykologiset syyt. Mennään ehkä harhaan, jos väitetään, että kaikki väkivalta kumpuaa turvattomuudesta. Turvattomuus on yksi mahdollinen osasyy, mutta kaikki turvattomuutta kokeneet eivät silti käyttäydy väkivaltaisesti. Arvot, asenteet ja ympäristö osaltaan muokkaavat ihmisen taipumuksia olla vuorovaikutuksessa. Resilienssi, turvallisuuden tunne, riittävät rajat ja myönteinen minäkuva tai lähinnä näiden ominaisuuksien puutteellisuus selittävät mielestäni sen pohjan mikä väkivaltaa tarkasteltaessa on asian keskiössä. 

Piirretyssä kuvassa piru näkee itsensä peilisä pyhimyksenä

Resilienssi on ominaisuus, joka saa ihmisen sietämään vaarallisia tilanteita ja myös palautumaan turvalliseen olotilaan rankkojen tilanteiden jälkeen. Resilienssi tarkoittaa myös kykyä joustaa. Joustamiskyky on tärkeä esimerkiksi neuvottelutilanteessa, kun ratkaistaan konfliktia. 

Väkivaltaan yhteiskunnassa vaikuttavat myös monenlaiset kulttuurilliset ominaisuudet, kuten esimerkiksi se, miten eräät rikoksia ihannoivat katujengit suhtautuvat väkivaltaan ja miten eri kulttuureihin kuuluvien yksilöiden kohtaaminen vaikuttaa. Syrjintä on yksi väkivaltaa lisäävistä osatekijöistä. Se luo vastakkainasettelua muun muassa valtaväestön ja eri etnisten ryhmien välille. Joissain musiikkigenreissä pidetään väkivaltaisuutta kunnioitettavana luonteenpiirteenä. Väkivallan ihannointi on siis läsnä myös nuorten suosimassa musiikissa, kuten vaikkapa rap- tai heavy metal -musiikin alagenreissä. Musiikki vaikuttaa erityisesti nuorison asenteisiin. 

Historiaa tarkasteltaessa käy ilmi, että ihminen on aina käyttänyt väkivaltaa. Väkivallan tarve on ilmennyt sotina ja rikollisuutena. Tosin toinen maailmansota oli sellainen järkytys ihmiskunnalle, että se sai monet valtiot ja kansat vastustamaan sotaa ja kaikkea muutakin väkivaltaa. Sen varmistamiseksi, ettei samanlaista maailmanlaajuista aseellista konfliktia enää ikinä tapahtuisi, perustettiin YK. Yhdistyneiden Kansakuntien 10. joulukuuta 1948 hyväksymä ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus kokosi ensimmäistä kertaa yhteen keskeisimpiä oikeuksia, joiden katsottiin olevan universaaleja ja kaikille kuuluvia. Näitä oikeuksia ovat vain muutaman mainitakseni oikeus elämään, omantunnon ja uskonnon vapaus, mielipiteenvapaus ja sananvapaus. 

Välitön seuraus ihmisen väkivaltaisuudesta ovat aseelliset konfliktit, joita on viime aikoina nähty monissa maissa. Kuitenkin monet ihmiset kykenevät elämään väkivallatonta elämää turvassa ja sovussa toistensa kanssa, silloinkin kun elämässä on kriisejä ja vastoinkäymisiä. Otaksun, että siinä on kyse ihmisen kyvystä tunteiden ja tekojen hallintaan. Toisaalta vaikuttaa biologinen perimä, joka ilmenee tunteina ja tarpeina. Toisaalta taas psyykkinen pohja, joka on opittu tapa hallita omaa käyttäytymistä. 

Tunteiden ja tekojen hallinta on ominaista muun muassa kaikille uskonnoille. Uskonnot määrittelevät keskuudessaan hyvin pitkälti niiden piiriin kuuluvien ihmisten oikeutuksen vaikuttaa yhteisössään ja yhteiskunnassa. Asiaan kuuluu silloin myös pidättäytyminen oman uskonnon väärinä pitämien asioiden tekemisestä. 

Tunteiden ja tekojen hallinta on myös mielen terveyteen läheisesti liitettävä ominaisuus. Jos ihmisellä ei ole riittävää kykyä hallita omaa käyttäytymistä, tarvitaan silloin usein psykiatrista hoitoa. Sairaalassa paneudutaan ongelmien syihin ja pyritään vahvistamaan keskeisiä psyykkisiä voimavaroja niin että rajat ja perusturvallisuus riittävät kohtaamaan elämässä vastaan tulevia haasteita. 

Psyykkiset syyt ihmisen väkivaltaisuudelle tulevat esiin, kun tarkastellaan niitä tilanteita, joissa väkivaltaa esiintyy. Tällaisia ovat esimerkiksi monet konfliktitilanteet. Näkisin että vastustamisen tarpeella ja vihan tunteella on ihmisen biologiseen perimään perustuva yhteys, koska vihan tunne ilmenee juuri silloin kun on voimakas tarve vastustaa jotain. Konfliktitilanteessa moni kokee niin voimakkaan tunteen, että provosoituu hyökkäämään toista osapuolta vastaan. Ratkaisevaa on silloin resilienssi eli kyky hallita omia tunteita ja tekoja, ettei mitään peruuttamatonta tapahtuisi. 

Tunteiden ja tekojen hallintaa edustaa kyky vastustaa konfliktitilanteessa niin, ettei lankea vihansa vietäväksi, vaan säilyttää malttinsa ja pyrkii turvalliseen ratkaisuun. Erilaisuuden hyväksyminen tukee sitä näkemystä, että ihmiset voivat olla eri mieltä asioista olematta väärässä. Kaikkihan voivat olla omasta näkökulmastaan oikeassa ja silloin usein auttaa, kun osapuolet perustelevat toisilleen mihin oma näkemys perustuu. Konflikti on silloin ratkaistu, kun osapuolet löytävät näkemyksiään riittävästi huomioivan ratkaisun ja kykenevät löytämään yhteisen sävelen toisensa huomioiden. 

Resilienssi, turvallisuuden tunne, riittävät rajat ja myönteinen minäkuva ovat terveen ihmisen rakennusaineita. Niiden varaan jää myös yhteiskunnan turvallisuus, koska ne vaikuttavat siihen, miten toisiamme kohtelemme ja niiden riittävä omaksuminen on myös edellytyksenä eräissä ammateissa toimimiselle. Ajatellaanpa vaikka poliisin ammattia. Poliisin työssä joutuu kohtaamaan vaaratilanteita, jotka toisinaan ovat jopa poliisin henkeä ja terveyttä uhkaavia. Silloin harkinnan on pakko säilyä ja resilienssin riittää, muutenhan työtä ei voisi tehdä. Ihminen menee ylikierroksille vaarallisissa tilanteissa, mutta riittävä resilienssi auttaa palautumaan takaisin turvalliseen mielentilaan. Pohjana on psyykkisten voimavarojen lisäksi usein yhteiskunnallinen ideologia, jonka vaikutuksesta poliisilla riittää tarmoa puuttua vääryyksiin ja suojata kansalaisia. 

Psyykkisiä kykyjä tarvitaan vuorovaikutustilanteissa. Ne korostuvat silloin kun kohdataan stigmaa tai jopa fyysistä väkivaltaa. Stigman vähentäminen yhteiskunnassa on myös väkivallan vähentämistä. Turvallinen yhteisö ruokkii väkivallatonta lähestymistapaa. Se, että ihmisillä on hyvä turvallisuuden tunne ja myönteinen minäkuva on tärkeää yhteiskunnan toiminnan, mutta myös yksilön terveyden kannalta. Turvallisten rajojen myötä kasvaneelle ihmiselle on kehittynyt myönteinen minäkuva ja oleellisin asia onkin, että kaikki saisivat kokea itsensä kauniina, komeana, oikean värisenä ja kokoisena yhteiskuntaan kelpaavana yhteisöön kuuluvana yksilönä. Välttäkäämme siis kaikenlaista syrjintää.