Hyppää sisältöön

Ape Army – Yleisössä H

Valon kavereiden jutut, Yleisössä H

Teksti: H
Kuvat: Helsingin Kaupunginteatteri, Mitro Härkönen

Mieletöntä valoa haluaa tarjota kumppaneilleenkin alustan saada tuotoksiaan esille. ”Yleisössä H” -juttusarja kuuluu tähän kategoriaan.

Keltainen lohikäärme ja H-kirjain

Yleisössä H on juttusarja, jossa H kertoo yleisökokemuksistaan. H kokee teatterin sopivana irtiottona arjesta. Teatterikärpänen puraisi häntä jo yläasteella, kiitos äidinkielen opettajan. Teatterin ilmaisu on selkeää ja siksi H viihtyy yleisössä paremmin kuin kotonaan, mutta ei kuitenkaan pidä unohtaa, että hän rakastaa myös musiikkia ja elokuvia kuten myös huvipuistoja ja eläimiä.

Helsingin Kaupunginteatterin Ape Army -sivulta löydät lisätietoa näytelmästä

Ape Army – Hyvä yritys, joka ei osu maaliin

Ape Army kertoo talouden eri puolista: ennen vanhaan sijoitettiin osakkeisiin ja nykyään sijoitetaan Bitcoiniin ja muihin kryptovaluuttoihin. Esityksestä jotakin ymmärtääkseen pitäisi kuitenkin ymmärtää mikä on Bitcoin, eikä sitä oikeastaan avata millään tavalla koko näytelmässä. Tuntuu siltä, että edes näyttelijät tai varmaan käsikirjoittajakaan eivät oikein osaa asiaa selittää.

Ape Army -näytelmän esiintyjiä lavalla pörssitunnelmissa
Helsingin Kaupunginteatteri – Ape army – Kuvassa Vuokko Hovatta, Jari Pehkonen ja Jouko Klemettilä – Kuva Mitro Härkönen

Totta kuitenkin on se, että kautta historian meitä on huijattu erilaisilla pyramidijutuilla, kuten nyt esimerkiksi minun tapauksessani Amwaylla. Sijoitin siihen 200 euroa koska ajattelin että vanhat lukiokaverit tietävät mistä puhuvat. Kyseessä oli kuitenkin täysin perinteinen pyramidihuijaus, joka perustuu siihen, että verkostoit alle kavereitasi ja saat provision heidän myynneistään. Ajattelin, että kaverit oikeasti olisivat ajatelleet minua – minulla kun tunnetusti oli vähän kyseenalaiset ja laittomat keinot hankkia rahaa muutenkin nuorempana. Täytyy silti muistaa, ettei tavallinen sijoittaminenkaan ole aivan riskitöntä. Siinä täytyy muistaa erilaisia kirjoittamattomia sääntöjä ja laskea todennäköisyyksiä.

Tunsin sitä samaa epätoivoa ja epäonnistumista, kaikki muut tuntuivat saavan alleen kumppaneita ja minä en. Toisaalta minulla ei myöskään ollut mahdollisuutta markkinoida itseäni sinne ja tänne ja alkoi tuntua siltä, että tuhosin omat ystävyyssuhteeni yrittämällä saada kavereita mukaan toimintaan. Eihän niissä tuotteissa mitään vikaa ollut, mutta ei sillä kyllä tienaa. Vähän sama, kun väittäisi että taksin ajamisella tienaa – joo, tienaa sillä, jos ajaa viikonloppuöisin ja jaksaa kuunnella kännisten örinöitä ja sitä, että ne eivät edes tiedä missä niiden koti on.

Se, missä näytelmässä onnistuttiin, oli sukupolvien kuilun kuvaus. Itsekin olen huomannut, että elän nykynuorten kanssa aivan eri maailmassa ja vihaan rumpukonetta, joka tungetaan joka ikiseen biisiin nykyaikana. Se vaikeuttaa yhteistä tekemistä, kun ei löydä yhteistä säveltä, mutta en minä suoranaisesti vittuilemaan ole kenellekään alkanut niin kuin nämä vanhemman polven tyypit tässä näytelmässä. Ellei vittuiluksi sitten lasketa sitä, että en enää jaksa kasvattaa yli-ikäisiä teinejä samalla tavalla kuin joskus nuorempana, että töihin pitäisi tulla ajoissa ja sairaslomat pitäisi ilmoittaa ajoissa (eli ei keskellä yötä, vaan viimeistään yhdeksältä illalla, ja niin edelleen).

Kyllähän äkkirikastuminen aina houkuttelee meistä jokaista, mutta yksinkertaisesti tie siihen on hyvin harvoilla. Ja silti asiat voivat mennä päin mäntyä, kuten esimerkiksi IRC-gallerian tapauksessa. Varmasti jos jotkut yksityiskohdat olisivat menneet toisin, niin meillä ei olisi Facebookia, vaan IRC-galleria, joka olisi maailmanlaajuinen. Toki sivusto on edelleen pystyssä, mutta ei sitä taida kukaan enää juurikaan käyttää.

Ape Army -näytelmän esiintyjiä lavalla

Minä en yhtään pitänyt pelkistetystä lavastuksesta Olisin kaivannut edes jotain tuoleja ja pöytiä ja vähän jotain sisustusta, en tiedä miksi. Välkkyviä valoja ja neonvihreää oli ihan liikaa, en ymmärtänyt mikä niiden funktio oli. Okko Leo on käsikirjoittanut tämän näytelmän ja yleensä olen pitänyt hänen komedioistaan, mutta nyt minua ei naurattanut.

Kokonaisuutena voisin sanoa, että näytelmällä oli hyvä tarkoitus, mutta se ei saavuttanut päämääräänsä. Se oli liian sekava. Ja kun keski-ikäiset miehet yrittävät puhua nuorisoslangia, on se ihan hauskaa mutta toisaalta kun ei itse enää tunnu ymmärtävän sitä nuorisoslangia, niin se ei välttämättä avaudu. Tunnen olevani keski-ikäinen jo nyt 34-vuotiaana, enkä tiedä pitäisikö siitä olla ylpeä vai pitäisikö sitä hävetä.


Yleisössä H -juttusarja