Hyppää sisältöön

Huudikoutsi Henri

Kirjoitukset, Valoa! -lehti

Teksti: Tanja Ilmanen 
Kuvat: Julia

Artikkeli on osa Kolme näkökulmaa asunnottomuuteen -kokonaisuutta.

Puhelimeen vastaa iloisen kuuloinen naishenkilö. Hän kertoo, että voimme mennä jo sisälle, mikäli haluamme. Kohta vastaan tulee Huudikoutsien hymyilevä työntekijä. Hän ohjaa meidät vanhan jugendtalon neljänteen kerrokseen ja näyttää missä kädet voi pestä. Jäämme valoisaan olohuoneeseen. Siellä on vaalean harmaa, pehmeän näköinen sohva sekä iso tussitaulu. Kokemusasiantuntija Henri kertoo, että tauluun kirjataan viikko-ohjelma, jossa huudikoutsaamista on aina maanantaista perjantaihin. 

Huudikoutsit on Kukunorin ja Irti Huumeista ry:n perustama hanke, joka on aloitettu marraskuun puolivälissä 2020. Huudikoutsit ovat henkilöitä, jotka toimivat metroalueella eli Helsinki-Espoo-akselilla ja tekevät päihteiden käyttäjien keskuudessa töitä, kohdaten ja auttaen heitä. 

Huudikoutsit ovat päihde- ja rikostaustaisia henkilöitä, jotka ovat kuntoutuneet. Heidät tunnistaa muun muassa pinkeistä repuista, joita he kantavat ja joissa lukee heidän Huudikoutsi-tunnuksensa. He tekevät tärkeää työtä päihteiden käyttäjien keskuudessa, lisäten turvallisuutta metroasemilla. Tällä hetkellä heitä on kuusi, mutta heitä koulutetaan koko ajan lisää. 

Henkilö pitää kädessään lasia, jossa on glögiä ja lusikka. Hänen edessään on pöytä, jossa on lehtiö, kynä ja vesipullo.
Huudikoutsi Henri

”Moi mä oon Henri ja olen huudikoutsi. Olen ollut mukana toiminnassa jo alusta alkaen. Jouduin aikoinaan asunnottomaksi, kun menetin työpaikan.” Henri kertoo käyttäneensä tuolloin runsaasti päihteitä ja lopulta hänelle jäi myös vuokrarästejä. Henrin mukaan hän oli onnekas, sillä hänen ystävänsä majoitti häntä asunnottomuuden ajan. ”Ystäväni joutui aika koville, kun katsoi minun runsasta päihteiden käyttöäni ja lisäksi asiaan liittyi se, että en pystynyt olemaan oikein paikoillani ja liikuin paljon ulkona tuolloin.” 

Henri kertoo, ettei saanut asioista enää nautintoa. Tämä tyhjyyden tunne sai hänet hakemaan apua ja yrittämään uudelleen. Nykyisin hän asuu omillaan ja on löytänyt itselleen asunnon Y-säätiön kautta. Toipuminen alkoi pitkästä, vuoden mittaisesta hoitojaksosta. Hän kokee antoisimpana asiana nykyisessä työssään vertaistuen antamisen. ”Kun on samaistumispintaa, ihmiset kokevat, että heitä ymmärretään”, hän lisää. 

”Usein ihmiseltä vaaditaan liikaa, se on haastavinta huudikoutsin työssä.” Tällä Henri tarkoittaa sitä, että tuen, avun ja palvelujen piiriin on hankala päästä. Henri kertoo myös, että huudikoutsit yrittävät vähentää asunnottomuuteen liittyvää stigmaa, ettei ihmisen tarvitsisi tuntea itseänsä syrjityksi, kun on hakemassa palveluja. 

Mitäköhän se pinkki reppu sisältää? ”Me saadaan kerran viikossa lahjotuksena ruokaa, josta teemme eväspusseja, mutta repussa on myös hygieniatuotteita”, kertoo Henri. Repusta jaetaan tuotteita ihmisille, mutta myös jaetaan kokemuksia eli kohdataan heidät. Henri kertoo, että huudikoutsit ovat saaneet oikeanlaisen koneen smoothieita varten. ”On paljon asunnottomia, joilla ei ole enää hammaskalusto sellaisessa kunnossa, että sillä pystyisi pureskelemaan, joten olemme ottaneet sen huomioon. ”Toki eväät saattavat olla jotain muutakin kuin smoothieita, esimerkiksi eväsleipiä. 

Eteisessä on nyt vähän vähemmän kenkiä, kun osa porukasta on lähtenyt Kinaporinkadun toimistolta huudeille koutsaamaan. Henri saattaa meidät oville ja puemme päällysvaatteemme takaisin. Kävelemme tällä kertaa portaat alas, sillä hissi on hyvin pieni. Ulkona on jo todella kylmä, mutta kaunis sää. 

Piirroskuva hymyilevästä henkilöstä

Teksti: Tanja Ilmanen

Kaksi piirrettyä liljan kukkaa ja taustalla oleva keltainen pallo

Kuvat: Julia