—
Kulttuuri hyvinvoinnin tukena
Teksti: Heikki Krook
Kuva: Irene Vapalahti
Verkkotaitto: Topias Mielonen
Olen 51-vuotias skitsofreniaa sairastava mies. Kun 16-vuotiaana sairastuin, näytti tulevaisuus synkältä. Myöhemmin sain kuitenkin elämääni merkityksellisyyttä yhteisöllisyyden ja mielenkiintoisten virikkeiden avulla. Kuntoutumistani on tukenut erityisesti toimintaterapia, jossa musiikki on ollut yhtenä välineenä.
Ollessani Sotkanpesän kuntoutuskodissa 1990-luvun lopulla, alkoi musiikkiterapeutiksi juuri valmistunut Markus Raivio pitää siellä musiikinkuunteluryhmää. Hänestä tuntui pian, ettei pelkkä levyjen soittamien ja niistä keskustelu vastannut hänen käsitystään musiikkiterapiasta. Pian sen jälkeen alkoivat kitararyhmä ja bänditoiminta Markuksen vetämänä. Myöhemmin mukaan toimintaan tuli Niemikotisäätiön laulajat -niminen kuoro.
Erityisesti bändin kanssa esiintymisellä oli havaittavia terveysvaikutuksia. Onnistumisen kokemukset vahvistivat itsetuntoa, vaikka esiintyminen aluksi jännitti. Musiikin harrastaminen herätti hyviä tunteita ja minulle on jäänyt siitä paljon eteenpäin kantavia muistoja. Bänditoiminta on ollut myönteistä minäkuvaa vahvistava kokemus. Se on opettanut itsearvostusta ja yhteisöllisyyttä.
Kun joukko ihmisiä kokoontuu yhteen kulttuuririentojen parissa, on siinä monia mielenterveyteen vaikuttavia elementtejä. Yhteisöllisyys ja yhteinen virike, joka yhdistää osallistujat toimimaan toisiaan tukien, vahvistaa ryhmätyötaitoja ja tukee sosiaalisten valmiuksien kehittymistä.
Kulttuuri on keino kohdata omia tunteita ja tunteiden hyväksyminen onkin mielenterveyden perusta. Parhaimmillaan kulttuuri opettaa hyväksymään erilaisuutta yhdistelemällä asioita, joita ei ehkä muuten olisi tullut ajatelleeksi.
Kun katson taidenäyttelyssä taulua, herättää se minussa jotain. Tuon taulun arvo kirkastuu siinä hetkessä, kun sitä katsoessani näen sisääni. Koen tuntemuksen, joka kuvastaa itseäni ja omaa tapaani kokea räikeä värien kontrasti tai miellyttävä sopusointu kauniissa metsämaisemassa.
Vuorovaikutus on tärkeä kansalaistaito. Siinä yhdistyy omien ja toisten ihmisten tunteiden kunnioittamisen ohella pyrkimys vaikuttaa. Vaikuttamisen välineitä ovat kaikki informaatiota tuottavat asiat, kuten esimerkiksi kuvataide, musiikki tai kirjoitettu sana.
Omaan näkemykseeni kulttuurista sisältyy kirjoittamisen tuoma kokemus, joka alkoi luovan kirjoittamisen ryhmässä Kulttuuripaja Elviksessä kymmenisen vuotta sitten. Olen toteuttanut itseäni kirjoittajana myös Sosped-säätiön Mieletontä valoa -toiminnan parissa kirjoittamalla Valoa! -lehteen näkemyksiäni. Peruskouluaikoina en juurikaan kirjoittanut, koska en rohjennut tuoda näkemyksiäni julki. Vasta aikuisiällä olen saamani kuntoutuksen vaikutuksesta löytänyt itseni kirjoittajana.
Oleellinen väline toipumisessani on ollut kulttuuri. Sen parissa olen onnistunut ja saanut kontaktia muihin ihmisiin. Kirjoittaminen ja musiikki ovat antaneet iloa elämään vahvistaen tunnetta elämän merkityksellisyydestä.
Uusimmat Valoa!-lehden jutut
- Miten tunteet tuntuvat kehossa?
- Tekoäly mullistaa median sisällöntuotannon?
- Suomalaisen elokuvaneuvoksen vuosikymmenet
- Pääkaupunkiseudun joukkoliikennevälineiden TOP5
- Harrastukset elämänlaatua nostamassa
- Daido Moriyama – Retrospektiivi: Näyttelyarvio
- Maailman rauhasta ja vähän muustakin
- TARMO MAJAVA
- Lukutoukan päiväkirja
- FIFA:n MM-kisakriisi
- Kulttuuri hyvinvoinnin tukena
- Tulevaisuus on nyt, pärjäämmekö sen kanssa?