Hyppää sisältöön

Tulevaisuus on nyt, pärjäämmekö sen kanssa?

Etusivu > Mediaa! > Tulevaisuus on nyt, pärjäämmekö sen kanssa?

— Media, Valoa! -lehti

Tulevaisuus on nyt, pärjäämmekö sen kanssa?

Teksti: K. Halonen
Kuvat: Emmi Lehtimäki

Kun mietin sanaa tulevaisuus, mieleeni nousee kuvia näkemistäni scifielokuvista tai lukemistani kirjoista ja sarjakuvista. Mediassa kuvatut tulevaisuudet vaihtelevat utopioista dystopioihin – ihannekuvitelmista kauhukuviin – mutta niitä kaikkia yhdistää se, että niiden maailmoissa on olemassa jotain sellaista, joka ei ainakaan vielä ole tullut osaksi arkeamme.

Meillä ei ole serkkuja Marsissa eivätkä automme lennä. Silti väitän, että monella tavalla elämämme on tieteisfiktiossa kuvatun tulevaisuuden kaltaista. Osaamme tuottaa energiaa tuulen ja auringon avulla, luoda kierrätetystä muovista kangasta vaatteisiin ja lääkärit osaavat tutkia geenejämme monien sairauksien riskin arvioimiseksi.

Käsi pitelee kännykkää, jossa soittajana on sähköhammasharja. Vitsikäs kuvituskuva

Luonnollisesti tällä on myös varjopuolensa. Geenejä voidaan tutkia myös sikiöiltä ja tässä vaiheessa meidän pitää itse vetää raja siihen, minkälaisten ominaisuuksien katsomme olevan päteviä syitä mahdolliseen raskaudenkeskeytykseen. Käytämme elintasomme ylläpitämiseen valtavasti energiaa, paljon enemmän kuin tuotamme tuulen ja auringon avulla, ja vaikka kierrätämmekin muovia, siitä suuri osa päätyy luontoon, missä se aiheuttaa monenlaisia ongelmia. Alamme nähdä ilmastonmuutoksen seuraukset jo Euroopassakin ja tieteiskirjallisuuden uhkakuvat tuntuvat olevan vain pintaraapaisun päässä, monissa paikoissa jo lähempänäkin.

Teknologian kehitys ja uudet keksinnöt näkyvät arjessamme myös konkretian tasolla. Robotit kuljettavat ruokaostoksiamme, leikkaavat nurmikkomme ja imuroivat kotimme. Jääkaappimme ja hammasharjamme osaavat ottaa yhteyden älypuhelimeen, joka lähes jokaisella meistä on jatkuvasti mukanaan. Osalla meistä on sormessa sormus, joka kertoo meille, olemmeko nukkuneet yömme hyvin. Tätäkään meidän ei siis tarvitse arvioida enää itse, sillä sormus tuottaa meille kovaa ja analysoitavaa dataa.

Arkea helpottavalla teknologialla on luonnollisesti myös ei-toivottuja seurauksia. Kiinassa ja Japanissa tunnetaan ilmiö nimeltä Kanji Amnesia, eli se, että nykykiinalaiset ja -japanilaiset muistavat aiempia polvia huonommin, miten eri kirjoitusmerkit kirjoitetaan. Tämä johtuu siitä, että nykyään valtaosa kirjoittamisesta tehdään tietokoneella tai puhelimella, jotka ehdottavat kirjainmerkkejä ennakoivan tekstinsyötön tapaan ja kirjoittajan tarvitsee enää vain tunnistaa ne.

Olemme antaneet teknologialle pikkusormen, ja nyt jännitämme, mitä lopun käden kanssa käy. Osalle tabletteihin ja älypuhelimiin tottuneista pikkulapsista on erikseen opetettava, miten kirjaa luetaan. Siis että sivuja pitää ihan omin käsin kääntää. Miten vanhanaikaista! Toisaalta kirja on vakauttanut asemansa teknisenä esineenä jo kauan sitten. On siis epätodennäköistä, että kirjat ja muut selattavat painotuotteet muuttuvat historiallisiksi kuriositeeteiksi yhtä nopeasti kuin vaikka verrattain lyhyen aikaa käytössä olleet kiekolliset lankapuhelimet.

Synkän tulevaisuuden katunäkymä, jossa spottivalo osoittaa viherkasvia.

Pertti Jarla kuvaa eräässä Fingerpori-stripissään kirjallisuutta nyt, 40 vuotta sitten ja 40 vuoden päässä tulevaisuudessa. Menneisyydessä nuoret ovat lukeneet Neiti etsivää, nykynuoret lukevat Soturikissoja ja tulevaisuuden lukija lukee stripissä kirjaa nimeltä Vanupuikko ilmastointilaite. Vitsi on sinänsä minusta hauska, mutta se herättää myös kysymyksiä: Miltä nykyinen arkemme näyttäisi menneisyyden ihmisten silmin? Onko kiihtyvä muutos väistämätöntä? Muuttuuko maailma niin nopeasti, että meidän, tämän hetken nuorten aikuisten, tulee olemaan vaikea ymmärtää sitä maailmaa, jonka luomme jälkipolville?

Matin ja Tepon sanoin: Minä tunnen, kuinka vauhti kiihtyy. Maailman muuttuminen ja teknologian kehitys on tapahtunut nopeasti ja muutosten nykyistä tahtia voisi kuvailla jopa hengästyttäväksi. Moni tunnistaa arjessaan sosiaalisen median kuormituksen, mutta käyttää sitä silti. Se tuntuu olevan tarpeen, jos haluaa menestyä työelämässä, verkostoitua tai edes pitää yhteyttä ystäviin. Olemmeko luoneet hirviön, joka nyt rouskuttaa meitä välipalakseen?

Muuttuvan maailman muutoksen suuntaa on vaikea arvioida. Jokainen reaktio luo vastareaktion, ja ehkä mekin saamme nujerrettua teknologian otteen itsestämme ja arjestamme. Kuten tuli, teknologia on huono isäntä, mutta ehkä se voi olla hyvä renki.

Uusimmat Valoa!-lehden jutut